"Huippuilta"

Mä niiin tiesin, että tämä päivä on edessä, kun jonkun aikaa on mennyt niin kivasti ja olen täälläkin hehkuttanut useampaan kertaan.

Tänään alkoi illasta (siinä kuuden jälkeen) mennä pikkuhiljaa pieleen. Näin jälkeenpäin ajateltuna ilta ei edes ollut mitenkään kovin kamala, mutta hetkittäin se kyllä tuntui niin raivostuttavalta. Ensin Lili ajoi mopolla Petukan "päälle" (oikeasti ei edes kovasti, kunhan jotain uhitteli) ja joutui siitä jäähypenkille. Sen jälkeen alkoikin sellainen huuto ja kiukku, joka ei meinannut rauhoittua sitten millään. Hetkeksi välillä lakkasi, ja alkoi sitten taas. Ja siitähän ei sitten Petukka tykännyt, vaan sekin roikkui lahkeissa ja kiukkusi, kitisi ja itki. Siinä meni loppuilta kivasti molempia pitäen sylissä vuorotellen ja yhtäaikaa. Vaikka pieni olenkin, niin näköjään sitä pakon edessä kumpikin syliin mahtuu jollakin keinolla...

Jotenkin päästiin kuitenkin iltapalapöytään ja saatiin syötyäkin suht nätisti. Mutta perrhana, kun piti mennä Petukkaa nukuttamaan! Se yleensä nukahtaa suht helposti, nykyään on saattanut enimmillään joutua istumaan sen luona 10 minuuttia (oi niitä aikoja, kun se nukahti vain sänkyyn viemällä). Mutta ei tänään! Nukutin sitä vissiin 25 minuuttia. Kun palasin olkkariin, niin siellähän se Lili kuorsasi. Oli rojahtanut makaamaan palapelilaatikoiden päälle. En raaskinut herättää, joten oli pakko siinä nukkuessa antaa sinne astmalääke ja vaihtaa yöhousut jalkaan. Sikeästi se nukkui, kun ei herännyt! :D Kannoin vielä sänkyynkin, siinä vähän havahtui, mutta kääntyi sängyssä heti kyljelleen ja jatkoi unia.

Mua vähän kyllä säälittää nämä iltavuoroviikot, kun joudun jättämään Lilin yksikseen odottamaan, että saan Petukan nukkumaan. Aina se kyllä ihan tyytyväisenä katselee kirjaa, tekee palapeliä tms. Silti jotenkin inhottavaa, kun sitten toisinaan pieni reppana nukahtaa, kun ei äitiä kuulu. :( Jossain vaiheessa kokeilin niin, että sinnittelen Petukan kanssa siihen asti, että Lili ja Petu lähtisivät yhtäaikaa nukkumaan. Sekin menee vaan turhan hankalaksi, kun sitten Lili alkaa huutelemaan sängystään, ja jos jätän Petun yksinään mennäkseni käymään Lilin luona, niin se alkaa itkemään.

Nooh, mutta näillä mennään, ei auta kuin pärjätä. Ja hyvinhän me yleensä pärjätäänkin.

Pakko oli napata kuva. Siellä se nukkuu tyytyväisenä, palapelien, kirjan ja pikkuautojen seassa. <3


Ja WAU!! mikä kävijämäärä tänään mun blogissa. Muistakaahan jättää kommentteja, tai edes painaa nappia blogitekstin jälkeen. ;)