Blogi on viettänyt hiljaiseloa. Mutta meidän perhe ei ole, tosiaankaan. Meillä oli viime viikolla tukilapset koko viikon lomailemassa. Kiirettä piti, ei hetkenkään rauhaa, mutta aikalailla hyvin siitä selvittiin. :) Oli vielä aivan ihanat ilmatkin, ja saatiin olla ulkona useita tunteja päivässä. Tähän loppuikin sitten tälläerää meidän tukiperhetouhut. Itse ei enää sitä hommaa oltaisi jaksettu jatkaa, kun on muutoksia tulossa omaankin elämään (mm. ne minun työt). Kivointa kuitenkin oli se, että lapset eivät enää edes tarvitse minkäänlaista tukiperhettä, vaan pärjäävät jo omillaan. Tähän on siis hyvä lopettaa. Toki toivon, että joskus myöhemmin vielä jatketaan tukiperhetouhua, kunhan aika on siihen sopiva.
Sunnuntaina lähdettiin sitten ajelemaan Pohjois-Karjalaan, Polvijärvelle ukon siskontytön rippijuhliin. Maanantaina käytiin tekemässä päiväreissu Kolilla, tiistaina ajeltiin Joensuuhun ja oltiin hotellissa yötä. Keskiviikkona käytiin tutustumassa Outokummun kaivosmuseoon ja ajeltiin sieltä sitten kotia.
Kauaa ei ehditä kotona olla, sillä minä suuntaan huomenna poikien kanssa isäni luokse, ja kai me joku päivä lähdetään sitten asuntovaunureissuun jonnekin päin. Ukko lähtee launtaina viiden päivän kalareissuun. Ja kotiuduttuamme pitäisikin sitten aloittaa mieletön pakkaaminen ja siivoaminen, koska pitäisi alkaa tekemään sitä muuttoakin. Huhhuh. Sen verran on tekemistä ja puuhaa tässä, että en ole oikein osannut yhtään asennoitua työntekoon vielä. Noh, onhan tässä kolmisen viikkoa vielä aikaa...
Maisemia Kolilta:
Kun päästiin Lilin kanssa ensimmäisen kallion päälle, pojan haltioitunut kommentti oli "Miksi täällä on niin kaunista?" Seuraavan kallion päällä ei kuulunut muuta kuin "Wau". Omaa iloa lisäsi se, miten tuollainen 3-vuotias tuntui tajuavan, että nyt meidän silmien edessä näkyy oikeasti jotain aivan mahtavan kaunista. <3
Ja vielä muutama kuva Polvijärveltä:
