Vuosi 2011

Vuosi 2011 oli arkinen, mikä nyt ei ole yllätys, kun elämää pikkulapsiperheessä. Vuoteen osui joitakin kivoja juttuja, mutta myös jonkun verran niitä vähän huonompia - varmaan ihan tasapainon vuoksi.

Vuoden alussahan me alettiin tukiperheeksi, mikä oli aika opettavainen kokemus varmaan koko perheelle. Se oli myös raskasta, ja kun se sattui samaan aikaan mm. minun kohdunulkoisen raskauden kanssa, niin tuntui, että omat ja perheen voimat loppuu kertakaikkiaan. Tukiperheilyä jatkettiin kuitenkin kesään asti, jolloin oli hyvä hetki lopettaa se, tukiperheenkin kannalta. Kohdunulkoisen myötä aloin itse ajattelemaan elämääni vähän enemmän. Vähän aikaa olin varma, etten tahdo enää yhtään lasta, koska en tahdo ottaa sitä riskiä, että meille käy uudelleen niin. En uskonut, että pystyn enää edes tulemaan kunnolla raskaaksi. Aloin miettimään, mitä tahdon tehdä elämälläni, mitä työtä tekisin, kun en kuitenkaan voi olla "vain" kotiäiti loppuelämääni (nyyh...).

Keväällä hain töitä perhepäivähoitajana, alkukesästä huomasin olevani raskaana ja samalla viikolla sain kuulla saaneeni vakipaikan. :) Samoihin aikoihin talonetsintä alkoi viimein tuottaa tulosta ja saimme tarjouksen läpi tästä talosta. Alkusyksystä muutettiin ja minä aloitin uudet työt. Se oli todella stressaavaa, väsyttävää ja ahdistavaakin aikaa. Helpotti, kun tajuttiin elävämme aikamoista ruuhkavuotta, ettei se meidän kireys johtunut mistään huonosta suhteesta tai meistä itsestämme tai siitä toisesta. Stressi ja väsymys vaan aika helposti purkautui siihen läheisimpään ihmiseen, valitettavasti.

Syksyn myötä elämä tasoittui kun uudet rutiinit alkoivat asettua. Pojat nautti hoitolasten seurasta ja siitä, kun oli leikkikaveria ja äitikin vähän aktiivisempi. ;) Töissä yritin sinnitellä niin pitkään kuin mahdollista, mutta nythän tässä on saikulla tullut oltua jo puolitoista kuukautta. Toisaalta on kyllä ollut ihanaa nauttia ajasta vielä kahden lapsen kanssa ihan rauhassa, niin pitkään kuin se vielä on mahdollista.

Saa nähdä, mitä se ensi vuosi tuo tullessaan. Ei me ainakaan liikaa laiskistumaan päästä, kun kohta saadaan paimentaa kolmea pientä poikaa ja pitää taloa pystyssä. Silti tulevaisuus ei kyllä yhtään ahdista, tätähän me ollaan haluttu. <3

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! <3

Joulu oli ja meni

Minä en jouluna jaksanut kuvailla ollenkaan omalla kameralla, ja nyt ärsyttää, kun ei ole mitään joulukuvia tänne päivitellä. Mutta ei voi mitään, kivempaa oli kuitenkin aattona keskittyä ihan siihen läsnä olemiseen, eikä kameran kautta tiirailuun.

Joulua valmisteltiin aika hartaasti. En ole koskaan ennen jaksanut raivata, siivota ja puunata yhtä paljoa jouluksi, enkä varsinkaan ole ymmärtänyt mitään erityisen joulusiivouksen merkitystä. Mutta nyt tuli kyllä siivottua. Ja se nyt oli kyllä ihan paikallaankin, sen verran oltiin saatu kaaosta aikaiseksi jo tässä syksyn aikana... Tein aina sen verran mitä jaksoin, ja lopulta aaton aattona jouduin luovuttamaan ja uskomaan, että kyllä se Joulu saapuu, vaikka en pölyjä enää jaksakaan pyyhkiä! Mutta oli ehkä huomattavissa sellaista täydellisyyden tavoittelua, kun oli ensimmäinen joulu omassa kodissa.

Aattona meille saapui minun äiti, pikkuveli ja isoveli tyttöystävänsä kanssa. Keittelin niille riisipuurot (ensimmäistä kertaa elämässäni), ja ihan maistuvaahan siitä tuli. Mitään erityistä ohjelmaa meillä ei ollut aattopäiväksi, oltiin ja möllöteltiin ja lapset katseli lastenohjelmia. Isoveli ja sen tyttöystävä lähti päivällä pois, ja miehen vanhemmat tuli meille sitten ennen kolmea aattoiltaa viettämään. Lili oli todella jännittynyt koko päivän, ei se saanut mitään ruokaakaan alas koko aikana. Sohvalla makasi ihan velttona ja valitteli, kun koskee mahaan. :( Noh, me muut syötiin hyvin ja sen jälkeen pukki tulikin. Molempia poikia jännitti kovasti, mutta olivat jakamassa lahjoja sitten reippaasti kuitenkin.

Oltiin kyllä oltu koko porukka oikein kiltteinä, koska saatiin sopivasti oikein hyviä lahjoja. Itse olin todella tyytyväinen poikien lahjoihin, koska mitään turhaa ei tullut. Sopivasti kirjoja, pelejä, Dublon legoja ja Brion junarataa.

Aattoiltana pojat sai valvoa tunnin myöhempään kuin yleensä, mikä oli selvästi vikatikki. Molemmat oli jo ihan liian väsyneitä kaikesta jännityksestä ja touhusta ja iltapuuhat meni lähinnä itkemiseksi. Reppanat.

Mutta sen jälkeen rauha palasi onneksi taloon. Mies on nyt ollut vapaalla tämän viikon, joten ollaan saatu viettää rauhallista aikaa perheen kesken oikein urakalla. Ensi viikolla alkaakin sitten normaaliarki ja vauvan odotus. Äitiyslomakin alkaa kolmas päivä. :)

Joulukortteja

Mietin jo yhtenä päivänä, että onkohan tänä vuonna ihan vaan ostettava joulukortit. Seuraavana päivänä kuitenkin kurvasin Tiimarin pihaan ostamaan tarpeita ja laitettiin Lilin kanssa korttipaja pystyyn. Tänään pakerrettiin viimeiset kortit valmiiksi. Tänä vuonna lähetetäänkin vähän vähemmän kortteja, koska osoitteet tuntuisi olevan hukassa ja aikaakin sen verran vähän, että ihan kamalaa määrää kortteja ei vaan ehditty tehdä. :/

Nämä on ensimmäisen päivän aherruksen tulokset (yksi kuva näköjään vinksallaan, mutta en jaksa enää kääntää):

Neulomuksia

Kolme kuukautta edellisestä päivityksestä. Huhhuh! Jotenkin iski ihan totaalinen blogilukko, ei saanut aikaiseksi mitään eikä yhtään tehnyt mieli tätä päivitellä. Annoin asian siis olla ja päätin odottaa, josko se innostus joskus taas iskisi. Ja iskihän se pikkuisen ainakin.

Olen nyt innostunut neulomisesta ihan kamalasti, ja villavaippahousuja on valmistunut ihan jo oikeastaan yli omien tarpeiden. Ajattelin, että nyt on parempi tulla päivittelemään vähän mitä on tullut tehtyä, niin ei unohdu tulevaisuudessakaan omat tekeleet. :)

Nämä on ihan ensimmäiset neulotut villikset. Minulla oli kammo neljällä puikolla neulomisesta, joten oli pakko valita malli, jonka saa neulottua kahdella puikolla tasona. Nämä on siis Ottobren ohjeella tehty, neulottu Novitan Purosta.

Tässä myös Purosta Ottobren ohjeella villikset ja tossut.

Tiitiät Huopasesta.

Väliin tuunattuja Imse Vimsejä. Olivat vielä ilman tarroja kuvaushetkellä, kun ompelukone ei toiminut ja kävi huollossakin välillä. Nämä on ensimmäisiä ompelutestauksia saumurilla. Kaikissa (paitsi alavasemmalla) päällä kierrätysfrotee/puuvilla, joissakin sisällä läppään ommeltuna bambua 2krs.

Tiitiät, näistä tein tarkoituksella tosi pienet, mutta saattaa olla, että tuli sittenkin liian pienet jopa vastasyntyneelle. Saa nähdä. Noh, saipahan nukke edes pöksyt, kun ei muita vaatteita omista. :P

Ja sitten uskaltauduin vaihtamaan mallia jopa sellaiseen, mitkä tehdään pyöröpuikoilla ja lahkeet neljällä puikolla. Pelotti, mutta hyvin onnistui ja ihanat pökät tuli! Värin pitäisi olla vihreä, mutta ei juuri siltä näytä. En ole jaksanut vielä kujaan kieritellä nyöriä. Nämä Tiuhtikset on tehty Huopasesta. Koko taisi olla ohjeen mukaan S, mutta koska lanka on paksumpi, niin on reilummat. Äsken itseasiassa valmistui kokoa suuremmat pöksyt, mutta ne kaipaa vielä haarasaumat ompelua ja lankojen päättelyä, siksi en kuvaa viitsinyt vielä napata.

Sitten muita neulomuksia! Opettelin neulomaan villasukat. Siis minä, joka olin ihan 100% varma, että minä en ikinä ikinä ikinä osaa mitään villasukkia neuloa. Aloitin tekemään Petukalle sukat, niin olisivat tarpeeksi pieney purettavaksi tarvittaessa. ;)

Meillä sairastettiin viikonloppuna, joten tässä sukat pienellä potilaalla.

Lili toivoi itselleen vaaleanpunaisia sukkia, joten tässäpä nekin. Olisin ottanut kuvan sukista jaloissa, mutta koska herra uhmis päätti, ettei halua kuvattavaksi, niin ei sitten.

Tässäpä siis tällä kertaa. Kuvia on paljon odottamassa ja juttujakin jopa, joten ehkäpä palailen lähiaikoina.