31. joulukuuta 2011

Vuosi 2011

Vuosi 2011 oli arkinen, mikä nyt ei ole yllätys, kun elämää pikkulapsiperheessä. Vuoteen osui joitakin kivoja juttuja, mutta myös jonkun verran niitä vähän huonompia - varmaan ihan tasapainon vuoksi.


Vuoden alussahan me alettiin tukiperheeksi, mikä oli aika opettavainen kokemus varmaan koko perheelle. Se oli myös raskasta, ja kun se sattui samaan aikaan mm. minun kohdunulkoisen raskauden kanssa, niin tuntui, että omat ja perheen voimat loppuu kertakaikkiaan. Tukiperheilyä jatkettiin kuitenkin kesään asti, jolloin oli hyvä hetki lopettaa se, tukiperheenkin kannalta. Kohdunulkoisen myötä aloin itse ajattelemaan elämääni vähän enemmän. Vähän aikaa olin varma, etten tahdo enää yhtään lasta, koska en tahdo ottaa sitä riskiä, että meille käy uudelleen niin. En uskonut, että pystyn enää edes tulemaan kunnolla raskaaksi. Aloin miettimään, mitä tahdon tehdä elämälläni, mitä työtä tekisin, kun en kuitenkaan voi olla "vain" kotiäiti loppuelämääni (nyyh...).


Keväällä hain töitä perhepäivähoitajana, alkukesästä huomasin olevani raskaana ja samalla viikolla sain kuulla saaneeni vakipaikan. :) Samoihin aikoihin talonetsintä alkoi viimein tuottaa tulosta ja saimme tarjouksen läpi tästä talosta. Alkusyksystä muutettiin ja minä aloitin uudet työt. Se oli todella stressaavaa, väsyttävää ja ahdistavaakin aikaa. Helpotti, kun tajuttiin elävämme aikamoista ruuhkavuotta, ettei se meidän kireys johtunut mistään huonosta suhteesta tai meistä itsestämme tai siitä toisesta. Stressi ja väsymys vaan aika helposti purkautui siihen läheisimpään ihmiseen, valitettavasti.


Syksyn myötä elämä tasoittui kun uudet rutiinit alkoivat asettua. Pojat nautti hoitolasten seurasta ja siitä, kun oli leikkikaveria ja äitikin vähän aktiivisempi. ;) Töissä yritin sinnitellä niin pitkään kuin mahdollista, mutta nythän tässä on saikulla tullut oltua jo puolitoista kuukautta. Toisaalta on kyllä ollut ihanaa nauttia ajasta vielä kahden lapsen kanssa ihan rauhassa, niin pitkään kuin se vielä on mahdollista.


Saa nähdä, mitä se ensi vuosi tuo tullessaan. Ei me ainakaan liikaa laiskistumaan päästä, kun kohta saadaan paimentaa kolmea pientä poikaa ja pitää taloa pystyssä. Silti tulevaisuus ei kyllä yhtään ahdista, tätähän me ollaan haluttu. <3


Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille! <3

Ei kommentteja: