Hieno päivä

Tänään oli aika mahtavan kiva päivä. Aivan tavallinen, joka itseasiassa alkoi tosi ärsyttävästi ja kamalasti. Sen jälkeen kaikki vaan parani, ja minulla oli ihan huippukivaa ja ihanaa poikasten kanssa. Päivä meni aamun jälkeen todella vähillä kiukuilla. Poikaset oli hyvällä päällä ja päivä oli täynnä hymyjä, pusuja, kikattelua. Ja leikkejä tottakai.

Aamu olikin sitten aivan eri juttu. Lili ei saanut unta enää klo 4 jälkeen. 6:15 sain sen rauhoittumaan sohvalle minun viereen. Silmät painui kiinni, oli hetken ihan hiljaista... Ja arvaattekos, mitä sitten? Petukka heräsi! Makkarista alkoi kuulua ääniä ja Lilikin havahtui. Huoh. Sinne meni ne unet...

Siitä alkoikin sitten aika mahtava huutokonsertti. Itkua, itkua, itkua. Aamupalakin (jopa yksi jugurtti) piti syödä nyyhkien välillä. Ja miten minä söin aamupalani? Lilin itkiessä lattialla minun vieressä ja vaatien minua pitämään kädestä. Aamupalan jälkeen suunnattiin meidän makkariin isoon sänkyyn, että voitaisiin nukkua päiväunet. Ei käynyt Lilille sitten millään, joten palattiin olkkariin. Huono idea, kuten jo tiesinkin etukäteen. Itku alkoi olla jo sitä luokkaa, että tiesin, ettei se lopu koko päivänä, ellen saa Liliä nukkumaan edes pieniä unia.

Vein sen makkariin, jossa se jaksoi raivopäisesti huutaa puolisen tuntia. Sen jälkeen luovutti, laittoi pään tyynyyn ja nukahti hetkessä. Nukkui 45 minuuttia, jonka jälkeen sängystä nousi aivan erilainen poika. :)

Ja nyt illastakin lasten nukutus sujui oikein mainiosti. Menin viemään Petukkaa sänkyyn ja jouduin sitä hetken nukuttamaan. Hiippailin pois ja olin juuri kutsumassa Liliä hampaiden pesulle, kun huomasin, että siellähän se reppana nukkuu sohvalla... <3 Annoin sille iltalääkkeen ja vaihdettiin yöhousut ja vein sen heti sänkyyn. Iltasatu ja hampaiden pesu sai nyt jäädä välistä. Pieni mies nukahti hetkessä.

Just nyt on taas sellainen olo, että mä en voisi mitään ikinä rakastaa enempää. On ne vaan niin ihania ja rakkaita ja parhaita.

  Äitin rakkaat pallerot. <3

Kuvia

Eilen, kun Petukka nukkui päiväunia, minä oikein keskityin siihen, että vietän Lilin kanssa aikaa. Niinpä me makoiltiin sohvassa ja juteltiin, kutiteltiin ja otettiin valokuvia. Lili oli muuten tyylikkäästi piirtänyt silmäänsä keltaisella tussilla, erottuu hyvin kuvista. Ehkä se vähän matkia äitiä, kun mulla oli joku päivä keltaista luomiväriä..

Kuvissa on tällä hetkellä yksi Lilin lempparileluista, enolta saatu hieno "minikaupunki", jossa ajellaan pienillä autoilla.

Päiväunilta heräsi tällaisen näköinen, hieman tokkurainen ja itkuinen pieni poika.

Että sellaista tällä kertaa. Tänään alkaakin taas meidän tukiperheviikonloppu, Lili odottelee jo innokkaasti kavereita. :)

Sairastupa

Lilille nousi alkuyöstä kuume. Istuin muutaman tunnin Lilin vieressä sen omassa huoneessa, kunnes en jaksanut enää. Vaihdettiin isompaan sänkyyn, eli meidän makkariin. Kohta heräsi Petukka, joka piti ottaa viereen. Eihän se mitään nukkunut, kun tajusi, että isoveli on samassa sängyssä. Siinä vaiheessa ärähti Ukko, ja minä luikin Lilin kanssa olkkarin sohvalle. Koetettiin saada unta saman peiton alla, mutta Lili oli todella tulinen ja taisi olla aika sekaisinkin. Olisi vaan väkisin halunnut nousta, tai mennä omaan sänkyyn nukkumaan. En antanut, kun sitten minä en olisi saanut huilata edes sitä vähää, mitä sohvalla sain. Suostui lopulta jäämään minun viereen, kun hain sille sängystä oman peiton ja tyynyn.

Neljän jälkeen pikkumies alkoi tuhista vieressä. Itse sain siinä vaiheessa kauhean yskäkohtauksen ja valvoin vielä hetken. Viiden aikoihin kuulin Ukon kolistelevan, oli töihin lähdössä. Seitsemältä heräsin ja hiippailin katsomaan Petukkaa, joka nukkui vielä.

Kyllä nämä on taas niitä huippuhetkiä vanhemmuudessa. Viime yönä valvottiin noin 6 tuntia, minä nukuin noin 3. Lilikin taisi nukkua 6 tuntia, kun normaalisti nukkuu 11. Ei siis ihmekään, että äsken, kun tulin Petukkaa nukuttamasta, näin sohvalla peiton alla pienen ja tuhisevan miehen. <3 Nukahti reppana Autot-elokuvaa katsellessaan. Siinähän tuhisee, näköjään kuumekin taas noussut, kun on niin tulinen.

Kyllä tämä tästä. Olisi edes oma olo parempi, niin jaksaisi ihan eri tavalla. Mutta kohta tuleekin jo Ukko kotiin ja kohta onkin jo ilta ja taas yksi päivä saatu päätökseen.. :)

Ajatusten sekamelskaa

Pieni hetki läppärin ääressä teemukin kanssa. Sen verran nuhastuttaa ja kaivertaa kurkkua, että oli aivan pakko näin kesken päivän pistää teevedet kiehumaan. Hetki rauhallista aikaakin sattui samaan saumaan, kun pistin Petukan unille ja Lili suostui viimein rauhoittumaan ja katselee nyt telkkaria. Vähän sekin jo yskii ja nenä vuotaa, joten eiköhän sitä huomenna ole Lilikin vähän kipeänä. Onneksi meistä kenelläkään ei ole vielä kuumetta. Petukan nenä on vuotanut aamusta asti todella paljon, ja reppana yskii edelleen tosi inhottavan kuuloisesti. :( Jospa huomenna olisi jo parempi päivä?

Asuntoasiat ahdistaa. Tuntuu jotenkin, että tässä pienessä asunnossa seinät kaatuu päälle. Minä haluan tilaa ympärilleni! Joka päivä käyn kurkkaamassa etuoven ja totean joka kerta, että ei, uusia ei ole tullut, eikä vanhoista löydy mitään meidän perheelle sopivaa. Se meidän havittelemamme talo oli jotain niin ihanaa, että tuntuu, ettei vastaan voi tulla toista yhtä hyvää. Toista, joka kolahtaa noin kovasti. Ostetaankohan me jossain vaiheessa sitten talo, joka ei tunnu yhtään niin omalta? Joku talo, johon joudutaan "tyytymään", kun ei nyt muutakaan kivaa löydy.

Hitsi kun sitä olisi osaava ja kätevä käsistään, niin voisi ostaa jonkun tuollaisen remonttikuntoisen, vanhan talon ja laittaa sen kuntoon ja oman näköiseksi. Olisi aivan ihanaa. Mutta kun ei sellaisia olla, niin pitäisi löytää sellainen, johon ei tarvitsisi tehdä mitään pientä pintaremonttia isompaa. Huoh. Odottavan aika on pitkä.

... Jaahas. Petukka nukkuikin sitten tänään 10 minuutin päiväunet. Aamusta tosin nukkuikin 1,5 tuntia.. Minä alan olla vakuuttunut siitä, että sille alkaa kohta yhdet päiväunet riittämään. Pariin päivään sitä ei ole edes saanut toisille unille. Eilen taistelin sitä nukkumaan 20 minuuttia, ja Petukka heräsi sillä hetkellä, kun minä olin hiippaillut pois ja iskenyt takapuoleni sohvalle.

Jonkinlaisia ajatuksia alkaa myös herätä tulevaisuudesta. Ja toisaalta ei. En oikein tiedä, mitä sitä ensi syksyksi keksisi. Ja toisaalta tiedän, mitä tahtoisin... Epämääräistä. Saa nähdä. Onneksi vielä on aikaa.

Aamu-ulkoilua

Minä huomasin aamulla kahdeksan aikaan aamupalaa lopetellessa, että nouseva aurinko värjää taivasta ja puita aivan ihanasti. Tungin paljon vaatetta päälle ja painuin kameran kanssa pihalle. Aivan mahtava ilma. Ja aivan mahtavaa ulkoilla, kun yhtäkään toista ihmistä ei tullut vastaan. Mä niin tykkään. <3

Yöhulinoita

Pappalasta palasi eilen köhivä ja nuhainen porukka. Petukka yskii ihan eniten ja minä varmaan sitten seuraavana. Lilillä ei kamalaa yskää ole, välillä saattaa yskäistä, mutta se varmaan on nyt terveimpänä. Inhottava olo, kun on sellainen vähän kipeä olo, mutta ei kuitenkaan niin kipeä, että kehtaisi vaan painua sohvalle peiton alle ja pysyä siinä.

Petukka sitten veti viime yön taas ihan ranttaliksi. Milloin ja MIKSI siitä on tullut tuollainen? Illalla alkoi 23 aikaan ähistä, joten otettiin se viereen sänkyyn. Siinä se sitten taas pyöri ja möykkäsi eikä olisi millään asettunut nukkumaan. Mahalleen piti päästä ja olisi pitänyt päästä mönkimään ja paukuttamaan seinää. Koetettiin taltuttaa sitä maidolla, ei auttanut. Sitten kokeiltiin lääkettä, ei sekään auttanut. Sen jälkeen tuo vaan huusi kun yritti sänkyyn laittaa, joten ei auttanut muu kuin ottaa poika syliin ja painua keittiöön. Siellä pimeydessä sitten Petukka oli minun sylissä pystyasennossa ja minä sitä heijasin ja heiluttelin. Puolessa tunnissa simahti ja sain sen takaisin omaan sänkyyn. Siellä se sitten nukkui johonkin asti, kun piti taas ottaa viereen. Ja siinä nukkui aamuun asti. Mutta kyllä oli hulinaa. Ei olla tällaiseen totuttu tuon ylikiltin vauvan kanssa! :/

Yöllä piti Liliäkin käyttää pissillä, ja sen jälkeen se ei ainakaan minun kanssa suostu jäämään nukahtamaan yksin, joten pitää mennä sitä pitämään kädestä. Sinnekin minä taisin nukahtaa, havahduin jossain vaiheessa kun Lili oli ihan unessa ja tepastelin takaisin omaan sänkyyn.

Nyt on tuosta yöllisesti Petukan kantelusta maha ihan sairaan kipeä. Ei olisi pitänyt sitä tehdä, mutta kun ei oikein tuntunut muukaan auttavan. Jospa se tuosta paranisi päivän mittaan.

Kuvia päivän varrelta

Meillä on niin harvoin kukkia, että oli pakko kuvata. Anoppi toi minulle ystävänpäiväruusuja, kiitos. <3

Petukka tutkimassa murutilannetta keittiön pöydän alla...

Makaroonilaatikkoa ja riisikakkua, hyvin maistuu!

Petukalla omat herkut myös. Ai että tuota sotkua!

Patukka nukkui tänään vaan yhdet tunnin mittaiset päiväunet. Iltapäivällä Lauri kilpa-autoa katseli jo näääin väsynyt pieni mies. Yllättävän hyvin silti sinniteltiin iltaan asti!

Nyt tätä mammaa odottaa kuuma sauna. Sen jälkeen iltapalaa ja nukkumaan, ah. <3 Huomenna suuntaan pienien poikien kanssa pappalaan, ja jätän isoimman pojan nauttimaan omasta ajasta ja hyvin nukutusta yöstä. Kumpa joskus saisi itse kokea saman... ;)

Ihanaihana Lili

Jatketaan nyt samaa rataa, kun näitä tunteita tänään tuntuu olevan niin hankala pitää sisällä. <3

Lilistä on kasvanut pikkuhiljaa ja ihan äidin huomaamatta iso poika. Minä jään vähän väliä tuijottamaan ja ihmettelemään, että miten se jo tuonkin osaa, miten se osaa puhua tuolla tavalla, miten se onkin noin fiksu? Suurin muutos on meillä varmaan tapahtunut noissa nukahtamisissa. Vuosi sitten nukutukset olivat ihan painajaismaisia, mutta nyt syksyn ja talven myötä on tapahtunut todella paljon kehitystä. Lili nukahtaa nykyään yksin omaan huoneeseensa peittelyn jälkeen, kun minä olen olkkarissa ja Lili näkee minut halutessaan oven raosta. Se saattaa pari kertaa pyytää minua kääntämään tyynyä tai laittamaan peittoa, mutta mitään ihan kamalaa juoksutusta ei ole nyt tehnyt. Eilen se nukahti hienosti ihan yksin, kun minun piti mennä Petukkaa rauhoittelemaan. Mitään hätää ei ollut, sinne se sänkyynsä jäi ja alkoi nukkumaan. Iso poika. :')

Meidän perheen elämää helpottaa ja ilahduttaa myös se, miten Lili on alkanut sopeutua myös oman isänsä luona kyläilyihin. Nyt se on ehtinyt ola siellä yötä jo monta kertaa, ja aina sieltä palaa reipas poika. Aikaisemmin se jännitys purkaantui sitten kotona kamalina raivoina ja nukahtamisongelmina, mutta nykyään nekin on helpottaneet. Nukahtaminen sujui ainakin viime yökyläilyn jälkeen niinkuin normaalistikin, kiukuttelua nyt oli ehkä normipäivää enemmän. Mutta se nyt on ihan ymmärrettävää, tokihan sitä kotona pitää kiukuta.

Lilillä on nyt alkanut olla oikein kunnon kyselyikä. Kysymykset alkaa olla jo monimutkaisempia kuin aiemmin, eikä koostu enää pelkästään sanoista "Mitä?". :D Muutenkin huomaa, miten Lili on alkanut miettiä enemmän isompien ihmisten elämää, ja haaveilee kasvavansa isoksi. Yksi päivä se selitti, että miten hän sitten isona voi ottaa Petukan syliin "tällä tavalla, kas näin!" ja samalla näytti, että seisaaltaan vaan nostaisi pikkuveljen syliin. Eilen iltapuurolla se kertoi, että "Sitten kun minä kasvan isoksi, minä voin lämmittää teille ruokaa." Aaaw. :)

Mua ilahdutti silloin tukiperhelasten vieraillessa myös se, miten sosiaalinen tuosta on tullut. Se meni heti juttelemaan lapsille ja koetti parhaansa mukaan ottaa kontaktia. Aiemmin se suunnilleen meni muita lapsia karkuun.. Mutta huomasin kyllä jo syksyllä, että nyt siihen on tullut sen verran muutosta, että koettaa mieluummin hakeutua muiden lapsien seuraan. Harmittaa kyllä vähän, että tulee tarjottua sille lapsikontakteja ikäisiinsä ihan liian vähän. Pitäisi varmaan itse jaksaa aktivoitua kerhoilujen suhteen...

On se vaan ihana poika. Välillä se tuntuu vielä niin pieneltä, ja välillä ihan hämmästyy, missä vaiheessa se on kasvanut. :) Jotenkin Lilin kanssa tuntuu erityiseltä se suhde, mikä meille kehittyi sinä aikana, kun oltiin ihan vaan kahdestaan. Tai jotenkin minulla on sellainen olo, että Petukka kyllä selviäisi ilman minua (vaikka minä en selviäisi ilman sitä), koska sillä on niin tiivis suhde myös isäänsä. Lili taas ei selviäisi ilman minua, koska minä tunnun olevan sille se yksi ja ainoa. :') Vaikea selittää, mutta ehkä ajatus tämän takana aukeni jollekin. Siis onhan Lilillä muillakin läheisiä, mutta se on ollut aina niin minun perään. Vaikka eiköhän sekin asia muutu tässä kasvamisen myötä...

Siinä ne vielä on, nuo ihanat, rakkaat vempulanaamat. <3 Pojilla on muuten aivan täsmälleen saman väriset hiukset.

Ihana PetukkaPatukka

Kyllä ne nuo poikaset on niin ihania ja rakkaita.

Tänään on taas saanut ilolla niiden touhuja seurata, kun päivä ei ole sisältänyt onneksi niin paljoa kiukuttelua kuin eilen. Minä ensinnäkin olen ihmetellyt Petukan taitoja. Se ajelee autoilla ja pärisee minkä ehtii. Miten se jo osaa? Lilillä on ollut nyt suosikkileikkinä autojen laskeminen liukumäestä, joka on tehty patjoista, kirjoista tai milloin mistäkin. Myös Petukka raahaa autonsa mäen päälle ja päästää autosta irti. Tämä taitaa olla todella sitä ikää, että ympäristöä seurataan todella tarkasti, ja halutaan matkia kaikkea, mitä muut tekee. Varsinkin isoveli. :)

Petukkahan on myös avannut sanaisen arkkunsa, ja sanoo "äitä" tai "äittä" ja tarkoittaa aivan selvästi äitiä, eli minua. <3 Aaaw. Petukka osaa myös jo todella hyvin näyttää kiukkunsa ja turhautumisensa. Jos Lili vähänkin kiusaa; menee eteen, vie lelun tai on muuten Todella Ilkeä, Petukka alkaa parkumaan kuin isommassakin hädässä. Eipähän ainakaan jää meiltä aikuisilta huomaamatta isoveljen kurjat temput. x)

Myös yöt on ollut hieman hulinaa viime aikoina, kun Petukkaa ei nukkuminen kiinnosta. Pari yötä se nyt nukkui hyvin, mutta eilen illalla sain ottaa sen viereen jo kymmenen jälkeen. Ja jossain vaiheessa yötäkin se oli sitä mieltä, että olisi kiva herätä. Huoh. Viime viikollahan se herätteli lähes joka yö kello 1 ja alkoi höpöttelemään, taputtamaan jne. I-H-A-N-A-A!

Ja nuo Petukan hampaat! Voi miten se onkaan suloinen. Yläetuhampaiden välissä on ainakin vielä tällä hetkellä mahtavan kokoinen rako, saa nähdä miten sille käy. Muutenkin sen hiukset sojottaa joka puolelle ja poika näyttää ihan peikolta. :)


Ja voi sitä murujen määrää meidän perheessä! Vaikka saatiin joululahjaksi maailman kätevin ErgoRapido, niin sitä murua on silti ihan älyttömästi. Ja kun ei sillä joka ruokailun jälkeen tule kuitenkaan imuroitua, koska Petukka haluaa aina olla sitä paukuttelemassa, kun taas Lili pelkää sitä. x) Noh, mutta niin. Petukka on oppinut, että jos nälkä iskee, niin se painuu keittiön pöydän alle, kahmaisee nyrkit täyteen leivänmuruja, lastaa suun täyteen ja palaa olkkariin.



Petukasta on nykyään tosi hauskaa, kun olkkarin nurkassa on pari patjaa. Niiden päällä on kiva konttailla ja pötkötellä. :)

Tällaista täällä tänään. Myöhemmin perehdyn paremmin tuohon Liliin ja sen ihanuuteen. <3

Uusi viikko aluillaan

Ihan ensi alkuun täytyy toivottaa oikein hyvää ystävänpäivää kaikille!

Anoppi toi mulle kukan tässä viime viikolla. Kiitoksia vaan! Johan tuo oli aikakin, edelliset olikin kuolleet jo jokunen kuukausi sitten. ;)

Me oltiin tosiaan viikonloppuna vähän reissussa. Ajeltiin tuonne melkein Venäjän rajalle asti, käytiin siis Ukon siskon pojan ristiäisissä, ja meistä tuli kummeja. <3 Oli kivat, erilaiset ristiäiset (ortodoksi) ja muutenkin mukavaa. Kyllä huomaa, miten tuo matkustus on raskasta pienten lasten kanssa. Eilen matkattiin viisi tuntia! :/ Siihen väliin tosin tuli pysähdyksiä ja käytiin kahvilla ja mehuillakin kerran. Ei kiitos kuitenkaan ihan heti uutta noin pitkää reissua. :D

Lapsetkin, varsinkin Petukka oli aika tuskainen matkustaja. Alkumatkan aina nukkui, sitten alkoi käninä. Pysähdyksen aikana pieni mies oli taas herra aurinkoinen, mutta ai että kun joutui takaisin autoon! Känisi ja kiukkusi, ennenkuin sitten loppumatkasta taas nukahti. Mutta me selvittiin, jes!

Taloasioista sen verran, että me ei sitä meidän unelmataloa saatu. :( Harmittaa, mutta ei auta kuin jatkaa etsimistä. Toivottavasti joku talo vielä kolahtaisi samalla tavalla ja sattuisi sopimaan meidän budjettiinkin.

Tänään onkin sitten ensimmäinen päivä, kun Ukko lähtee iltavuoroon ja mun pitää selvitä yksin lasten kanssa. Mutta kyllä me pärjätään, olo on jo sen verran hyvä. Mahassa olevat haavat aristaa vielä, mutta ei niin paljoa, etten pystyisi lapsia pitämään sylissä tai muuta.

Petukan taidoista muuten sen verran, että pikkumies on alkanut kävellä tukea vasten oikein hienosti. Taaperokärryn kanssa viilettäisi paljonkin, jos sitä jaksaisi olla kääntämässä aina, kun seinä tulee vastaan.. Se saattaa seistakin pieniä hetkiä ilman tukea, joskus hyvällä tuurilla ja joskus huonommalla. :P Muuten se nyt sitten onkin aika rasittava tyyppi, kun pitää kiivetä joka paikkaan ja repiä kaikki tavarat pöydiltä ja hyllyiltä alas. x)

Itse herra päivänsäde aamupalalla joskus reippaasti ennen seitsemää.. Ei sitä aina voi nukuttaa, ja äiti kiittää! 

4. päivä

Neljäs päivä leikkauksesta, ja nyt alan jo ihan vahvasti uskoa siihen, että kyllä tästä selvitään. :D Kivut helpottaa päivä päivältä, tänään uskalsin jättää jo yhden särkylääkkeen päivästä pois. Varsinkin alavatsaa vielä kiristelee ja jomottaa, kun kaikki housut painaa alinta haavaa. Mä en kyllä tajua niitä, joille tehdään jotain isompia leikkauksia. Varsinkin joku keisarinleikkaus, apua! Miten siinä nyt vielä jotain vauvaa hoitaa, jos vatsa on aukaistu ihan kunnolla. :o

Näiden kipujen kanssa varmaan jo melkein jaksaisi noita lapsia hoitaa yksinkin, mutta tuo nostelu on vielä ongelma. Sen verran kiristää ja koskee, että ei varmaan kannata sen nostelun kanssa alkaa riskeeraamaan. Huomenna tosin lupasin anopille, että selviän aamusta seitsemään asti ilman apua. Kahtena aamuna se on raahautunut meille puoli kuudeksi, kun Ukko on lähtenyt töihin. Kamalalta on tuntunut pyytää apua, mutta ei tästä kyllä muuten selvittäisi.

Talotilanne on vielä auki, jännittäää!

Puolinainen

Kuukauden päästä olisin voinut kertoa täällä iloisista vauvauutisista. Olo ei tosin ollut sen mukainen, olin lähinnä paniikissa lasten pienten ikäerojen takia, ja mielen oli vallannut huoli tulevasta. Kaikki ei tuntunut olevan ok.

Torstaiaamuna mua alkoi koskea ihan älyttömästi mahaan. Kipu tuntui ihan eniten tuossa oikealla puolella. Aamupalan laitto jäi kesken, kun en pysynyt enää pystyssä. Tunnin kärvistelyn jälkeen sain soiteltua tk:lle, ja lähdin jonkun ajan päästä sinne istumaan ja jonottamaan. Kävin verikokeissa, ja tulin käymään uudestaan kotona, koska 11 aikaan pääsin vasta tutkittavaksi. Kotona sain vähän syötyä ja meinasin pyörtyä. Tk:lla huomattiin, että kohtu on tyhjä, eli kyseessä oli kohdun ulkopuolinen raskaus ja verta on valunut jonnekin. Minua vietiin pyörätuolilla toiseen huoneeseen, ja matkalla pyörryin. Ambulanssilla Jyväskylään.

Jyväskylässä todettiin samat asiat. Kohdun ulkopuolinen raskaus ja verta vatsaontelossa. Sieltä minut siirrettiin osastolle odottelemaan verikokeiden tuloksia, jotta tiedettäisiin, mitä on tehtävä. Iltapäivällä sain sitten kuulla, että mut on leikattava, joko heti samana päivänä tai seuraavana. Veri imetään pois, ja samalla poistetaan oikeanpuoleinen munanjohdin, koska se on vioittunut. Se, että raskaus oli väärässä paikassa, kertoo, että se ei enää toiminut oikein. Jos munanjohdin jäisi paikoilleen, olisi todella suuri riski kohdun ulkopuoliseen raskauteen myöhemminkin.

Perjantaina sitten vaille 12 pääsin leikkaukseen. Kolmen aikaan heräilin. Lauantaina pääsin kotiin.

Olo on vieläkin aika kipeä, mutta jokainen liikahdus ei sentään enää koske. Lapsia en pysty sylissä pitämään, enkä kyllä jaksa paljoa muutakaan. Hetken aina jaksan olla pystyssä, sitten on pakko päästä lepäämään. Eiköhän tämä jo parissa päivässä helpota, olo on jo paljon parempi eiliseen verrattuna.

Kunhan saan tämän fyysisen kivun pois, alkaa varmaan asioiden käsittelyn vaihe. Surukin varmaan vielä tulee. Sen olen jo tajunnut, että lähiaikojen suunnitelmat menee ainakin uusiksi. Ensi syksynä varmaan palattava töiden (tai opiskeluiden) pariin. Saa nähdä, mitä tässä oikein keksii. Kummaa, miten pari päivää voi muuttaa niin paljon.

Mutta jotain iloista jännitystäkin tähän elämään, tänään tehtiin talosta tarjous. Jännittää. Kunpa edes sen projektin kanssa kävisi hyvin..

Kirppislöytö

Kävin tänään taas vaihteeksi kirppiksellä. Tosi paljon oli nyt tavaraa myynnissä. Löysin jo pari pienempää ostosta, mutta sitten vastaan tuli nämä:

Eli tällaiset retro- (tai "retro-") verhot 8e. Värit ei nyt ole ihan kohdallaan, nuo kukat ovat selvästi kirkkaamman keltaiset. Aivan ihanat! Piti sitten kiikuttaa ne muut löytämäni tavarat ja vaatteet paikoilleen, koska budjetti tällä reissulla oli juurikin tasan kahdeksan euroa.

Nämä verhot päätyikin sitten samantien keittiöön, kun viimein sain aikaiseksi ottaa jouluverhot pois. ;) Eihän ne nyt mitenkään kamalan pitkään tänä vuonna edes olleet, viime vuonna jouluverhot taisi roikkua olkkarissa ainakin maaliskuulle.

Aivan mahtavan ihana ilma ulkona. Lili juuri tällä hetkellä huilailee ja katsoo dvd:tä, mutta välipalan jälkeen painutaan kyllä pihalle. Täytyy yrittää muistaa ottaa kamera mukaan, jos saisi jotain kivoja kuvia räpsittyä.