Iloisia uutisia

Hieman on venynyt minulla tämä blogin päivitystahti. Syytän siitä kyllä ihan vain ja ainoastaan tätä sairastelukierrettä, joka vie voimia ja hermoja. Ei ole riittänyt ajatuksia mihinkään ylimääräiseen.

Mutta, viimeinkin pääsen edes vähän hehkuttamaan! Käytiin tosiaan eilen katsomassa taloa joka oli aivan superihana, huippu, mahtava, ja juuri sellainen, mitä ollaan etsitty. Jätettiin illalla tarjous, jonka myyjät tänään hyväksyivät. Nyt siis edessä on kuntotarkastus, joten ei auta kuin pitää peukkuja ja toivoa, että sieltä ei mitään ylläreitä tulisi. Jos hyvin käy, niin me päästään vielä tänä kesänä omaan kotiin! JEEEEE!

Minä kävin perjantaina siellä työhaastattelussakin perhepäivähoitajaksi. Omasta mielestäni meni ihan kivasti, mutta tiedä sitten, miten fiksuja siellä olisi pitänyt osata puhua, että paikan saisi. On minulla kuitenkin juuri oikea koulutus ja työkokemusta, joten jospa mulla toivoa olisi. :) Sitä työtäkin olisi varmaan paljon ihanempi päästä tekemään omassa tilavassa talossa, jossa on kiva ja turvallinen lasten leikkiä.

Lili höpötti jo pitkään haluavansa kesätukan. Pakkohan sellainen oli sitten ajella, kun toinen niin kovasti tahtoi. :)

Uhmis

Minä olen luullut, että Lilillä on ollut uhmista jo piiitkän aikaa. Jokin muutos on kuitenkin tullut tässä parin viikon aikana, ja jos tämä ei ole uhmista, niin mitä sitten?! Ihan kamalaa ollut nyt, poika ei tottele mitään, ei tunnu omistavan korvia joilla kuulla kieltoja, karkailee, riehuu, huutaa, raivoaa...

Lili on kyllä tähän asti ollutkin tosi kiltti. Ehkä liiankin kiltti ja arka. Tokihan minä ymmärrän, että niitä rajoja täytyy alkaa testaamaan jne, mutta miten ihmeessä tässä oma pää kestäisi? Välillä päivät tuntuu olevan ihan yhtä taistelua. Jokaisesta pienestäkin pettymyksestä tms. alkaa ihan kauhea huuto. Jäähypenkki ja jäähypenkillä uhkailu toimii aina hetken, kunnes keksii jonkun toisen asian, josta saa äitin kiehumaan.

Toki tässä varmasti vielä vaikuttaa vähäiset ulkoilumäärät viimeaikoina. On ollut sadepäiviä, molemmat pojat kipeänä, Petukka kipeänä. Pakko alkaa taas tsemppaamaan sen suhteen ja painuttava ulos vähän kurjemmillakin keleillä, että saisi energiaansa purettua johonkin sallittuunkin välillä. Kauhulla vaan odotan, millaisia esim. meidän kävelylenkit on nykyään, kun tuo ei kuuntele ja meinaa karata autotielle jne.

Petukka meni päikkäreille, joten minä saan pienen huilitauon. Lili tuijottaa Shrek 2:sta ensimmäistä kertaa, jes. :)

 Osaa se onneksi olla ihanakin. Edes välillä ja hetkittäin. ;) <3

Tuumailua

Minä olen saanut kaksi uutta lukijaa, jee!

Jotenkin vähän jumittaa, saa nähdä, saako tässä mitään juttua aikaiseksi. Hmm. Minä sain eilen kaksi kutsua työpaikkahaastatteluihin. Siis samana päivänä! Hurjaa. Hain siis jo aiemmin niitä pieniä siivoushommia, ja joku aika sitten laitoin hakemuksen perhepäivähoitajaksi. Molempiin kutsut siis. Haluaisin kyllä alkaa pph:ksi, se olisi parhain ratkaisu meidän perheelle tällä hetkellä, kun en halua poikia vielä muualle hoitoon laittaa. Siivoushommat taas kävisivät meille ehkä liian raskaaksi (yhtään vähättelemättä pph:n työtä), kun keikat olisi tietenkin lastenhoidon lisänä, ja taas miehen pitäisi omien töidensä lisäksi jaksaa poikien kanssa yksinään.

Eilen käytiin myös Lilin kanssa Jyväskylässä astmakontrollissa. Jes, me aletaan viimein saamaan sitä Kelan alle 16-vuotiaan vammaistukea, mitä siis saa ihan jo sen astman takia. Kiva juttu, noihin lääkkeisiin kuitenkin menee ihan "mukavasti" rahaa, saati sitten kun tulee noita ylimääräisiä päivystyksessä käyntejä. Kivointa on ehkä se, että saadaan rahat puolelta vuodelta takautuvasti, eli ihan mukava summa noin könttänä tulossa.

Käytiin tänään katsomassa sitä "perustaloa". Ei mikään maailman kamalin, mutta kyllä siellä aika paljon hommaa olisi. Remontteihin menisi kymppitonnikin hetkessä, ja enemmänkin tarvitsisi. Taitaa jäädä se talo meiltä. Sunnuntaina mennään katsomaan yhtä toista taloa, mikä ainakin kuvien perusteella näyttää juuri meidän talolle. Saa nähdä, mutta odotan sitä kyllä aika innolla. Koetan silti olla vähän pessimistinen. Pessimisti ei pety.

Minä niiiiin rakastan Tuomea. Tuomen kukat on varmaan minun lemppareita, mikään muu kukka ei saa minua intoutumaan niin kuin tämä. Tuoksu on melkein maailman parhainta, tuomi tuoksuu ehdottomasti kesälle.

Taas väsyttää.

Vä-syt-tää. Pari yötä menikin hyvin, viime yö ei. Valvoinkin liian myöhään, kun odottelin ukkoa kalareissusta. Petukka oli otettava viereen jo melkein heti, kun itse menin sänkyyn. Oli ihan tulinen. Ja sitä samaa jatkui koko yö; tulinen poika kiinni kyljessä, paljon ähräystä ja puhinaa ja heräilyä. Aamusta ajattelin, että mennään käymään tk:lla, josko löytyisi syytä kuumeilulle. Ei selvinnyt mitään, nyt koetetaan saada pissanäyte pyydystettyä.

 

Käytiin eilen illasta viemässä ukko rannalle, josta sitten lähti kaverinsa kanssa kalaan. Aika nättiä oli hetkittäin, kun aurinko pilkisti pilvien raosta. Oli vaan todella kylmä, ihan hirveä tuuli!

Petukka jaksoikin odotella autossa nätisti, kun piti odotella ukon kaveria jonkun aikaa.

Loppuun vielä muutama räpsäys Lilistä, muuta en enää tänään jaksa.

Sillisalaatti

Nyt kun minulla viimein olisi ollut kuvia blogiin, niin unohdin tietysti kameran autoon. Olen yksin poikien kanssa kotona, enkä nyt sitten viitsi lähteä kameraa hakemaan edes sieltä asti.. Huoh. Aina tää on niin tätä.

Oli jotenkin tuskainen päivä tänään. Pojat oli hankalia, narisivat ja kiukkusivat minkä ehtivät. Lili ei oikein syönyt kunnolla koko päivänä, mikä on yleensä aina merkki siitä, että kohta tulee joku tauti. Iltapäivällä sitten huomattiin, että Petukka on ihan tulinen.. AAARGH! Johan meillä viikko oltiinkin terveinä! Toki vielä toivoa on, ettei Lili tulisi kipeäksi ja Petukkakin paranisi yön aikana, mutta saapa nähdä.

Petukan sängyn siirtäminen pois minun vierestä on tähän mennessä ollut hyvä juttu. Petukka on nukkunut ähisemättä aamuun asti, mutta minä en. Kaksi yötä on mennyt pyöriessä ja kuunnellessa. Ei hyvä. Hommattiin tänään pimennysverho meidänkin makkariin, joten toivottavasti huomenna saisin nukkua edes yli kuuteen.

Tiistaina mennään katsomaan taloa. Ihan tavallista. Tiedä sitten, millainen se nyt on. Ollaan kovasti haaveiltu kaksikerroksisesta talosta, joten en tiedä, miten yksikerroksinen nappaa. Kaikki aiemmat talot mitä ollaan käyty katsomassa, on olleet kaksikerroksisia, ja jotenkin ne on vaan tosi kivoja.

Aika sillisalaattia tämä minun kirjoitus taas tänään, mutta pikaisesti koetan jotain ajatuksia tänne vääntää, ennenkuin lösähdän sohvalle suklaalevyn kanssa. Ukko on kalassa, joten taidan nauttia "omasta ajasta" katsellen rästissä olevia Sinkkuelämää-jaksoja. Tai onhan ne kaikki tullut katsottua aiemminkin, mutta ei ne vielä riitä. :)

Hyviä öitä kaikille!

Tunne

Sitten se yllättää. Kesken pitkän ja sateisen päivän. Se Tunne.

Petukka on oppinut kiipeämään. Lilin sänkyyn, nojatuoliin, pikkusohvalle. Istuskeltiin kolmestaan Lilin sängyssä, Petukka onnellisena uudesta taidostaan. Pojat hassutteli heittelemällä pehmoleluja. Lili alkoi selittää jotain hassua.

Yht' äkkiä Tunne ottaa vallan, hiipii varpaista hiuksiin asti, sydän pakahtuu, kyyneleet kohoaa silmiin, suupieliin ilmestyy hymy. Miten ne osaakaan olla noin ihania?

Ja taas tajuaa, miten arvokasta tämä minun "työ" on. Olla tässä, olla läsnä. Rakastaa.

Ei mikään voisi olla parempaa. <3

Sataa sataa ropisee

Sataa, taas. Alkaa tulla jo korvista ulos tuo sade. Perhana. Lapsilla on kamalasti virtaa, kun eivät pääse ulos touhuilemaan. Lili hyppii suunnilleen seinille jo, kun ei tiedä, mitä tekisi. Toivoi aamulla, että pääsisi tänään ajamaan polkupyörällä. Aamusta sentään paistoi aurinko! Luulen, että iltapäivällä on pakko pakata pojalle sadekamppeet päälle, jättää Petukka isin kanssa kotiin ja painua pihalle. Ei siinä muuten mitään, mutta minä en omista sadevaatteita...

Petukka ei suostunut tänään asettumaan aamupäiväunille, joten eiköhän me taas aleta kokeilemaan yksien päikkäreiden taktiikkaa. Luovutin nukutuksen kanssa ja aloin raivaamaan meidän makkaria. Siirsin Petukan sängyn pois minun vierestä jalkopäähän. Kiskoin meidän sänkyä keskemmälle, laitoin maton paremmin, pistin sänkyyn useamman tyynyn. Hitsiläinen, miten pienellä muutoksella makkarin ilme muuttui kokonaan. Aiemmin se näytti suunnilleen varastolta (noh, olihan siellä turvakaukalo, kaksi imuria ja muuta roinaa...), nyt se näyttää aikuisten ihmisten makkarilta. Wau. Ei kuitenkaan niin hienolta, että kehtaisin kuvaa täällä julkaista. ;) Ei se missään sisustuslehtikunnossa ole, mutta huomattavasti viihtyisämpi. Nyt kun vielä Petukkakin suostuisi öisin nukkumaan, ettei tarvitse kukkua istumassa sen vieressä kaikkia öitä.

Haaveilen kyllä taas Petukan siirtämisestä Lilin huoneeseen, joten siksi ajattelin kokeilla ensin tuollaista pientä "hajurakoa". Aloin kyllä haaveilemaan myös kerrossängystä, mikä antaisi vähän lisätilaa Lilin huoneeseen. Aika ahtaaksi käy leikkitila, jos sinne täytyy kaksi sänkyä laittaa. Silti jotenkin epäilyttää Petukan siirto vielä, entä jos joudun sitten istumaan siellä huoneessa miljoona kertaa yössä, kun kumpikin heräilee vuorotellen? Vai voisiko siinä jopa käydä niin onnekkaasti, että toisen läsnäolo rauhoittaisi ja auttaisi nukkumaan paremmin?

Ei ole taaskaan mitään kuvia laittaa tänne, kun nämä synkät päivät ei taaskaan innosta kaivamaan kameraa esiin. Mutta minun ottama kuva oli taas Sisä-Savon lehdessä, jee. x)

Sitä sun tätä

Sori, sorisorisori. En tiedä mikä laiskotus tai mielikuvituksen puute on nyt iskenyt, kun on tuntunut niiin vaikealta saada tänne mitään tekstiä aikaiseksi.

Viikonloppu meni kivasti. Vein lauantaina Lilin lähtemään isänsä luokse, josta suuntasin mun kotikotiin. Ensin vuorossa oli kantojen keräämistä pellolta, missä meillä ei mennytkään kuin tunti. Sen jälkeen ohjelmaan kuului syömistä, paljun lämmitystä, saunomista ja kohtuullisesti juomista. ;) Meinasi epätoivo iskeä paljun kanssa, kun vesi ei tuntunut lämpeävän sitten millään. Saunottiin, ja ensimmäinen kerta pulahdettiin aika kylmään veteen. Saunottiin lisää, ja sen jälkeen vesi alkoikin olla jo siedettävän lämmintä. Ja lämpeni koko ajan lisää. Oli se kyllä mukavaa!

Kun oltiin lotrailtu itsemme rusinoiksi, lähdettiin sitten aikuisella porukalla käymään baarissa. Oli ihan mukavaa pitkästä aikaa, mutta jotenkin hieman tylsää kuitenkin, kun eipä sattunut ketään minun tuttuja olemaan paikalla. Mutta menihän se ilta isän ja isän vaimon kanssa oikein hyvin.

Aamulla oli sitten iihan pientä krapulanpoikasta havaittavissa, mutta nopeasti se oli tainnutettu. Puolenpäivän aikaan ajelin Liliä vastaan, ja siitä suunnattiin kavereiden luo pariksi tunniksi. Ajeltiin kotiin, josta suunnattiin taloa katsomaan koko porukalla. Huhhuh, aika vilkas päivä.

Talo oli ihana. IHANA. Liian kallis vaan. Ei olisi pitänyt käydä kiusaamassa itseään. Toisaalta en onneksi ehtinyt talosta innostuakaan liikaa, kun tajuttiin kyllä heti, että se ei sovi meidän budjettiin. Mutta se nyt vaan oli aikalailla juuri sellainen, mistä ollaan haaveiltu salaa. Tiedetään, ettei meidän budjetilla voida saada noin täydellistä, eli jostain täytyy luopua. Noh, ei auta, etsinnät jatkuu.

Minulla onkin tänään taas helpompi päivä osa 2. Eilen Lili oli päivän mummolassa, minä sain olla Petukan kanssa kotona kahdestaan. Tänään sitten Petukka lähti mummolaan. Käytiin äsken Lilin kanssa kylällä kahvilla ja kirppiksellä kiertämässä. Oli ihan hyvä reissu, mukaan tarttui kirja (50snt) ja kaksi 20 palan palapeliä, ilmaiseksi!

Sairaskertomuksia

Minä olen niiiiiin poikki. On ollut raskas viikko. Pojat ottivat tuon sairastelun sitten ihan tosissaan. Tiistaina Lilin henkeä alkoi ahdistaa pistkästä aikaa enemmän. Oli tosi raskaan kuuloista, eikä iltapäivällä lääkkeet enää meinannut tehota, vaikka annoin neljän tunnin välein. Yöllä, kun meinasin alkaa nukkumaan, kannoin Lilin meidän sänkyyn, että saisin sen viereeni ja yö sujuisi helpommin... Makasin hetken siinä sen vieressä ja kuuntelin sitä puhinaa. Totesin, että en minä uskalla sen kanssa nukkua, kun pelkään koko ajan, että se on kohta tajuton kun ei happi kulje.

Lähdettiin sitten joskus puolenyön aikaan ajelemaan Jyväskylään sairaalaan. Lili oli siellä ihan veto poissa, istui vaan sylissä ja puristi pupua. Oli ihan äärettömän reipas, antoi lääkäreiden tutkia ja verikoekin otettiin suht pienillä itkuilla. Hyvä, että lähdin sitä sairaalaan viemään, koska happisaturaatiot oli aikalailla matalalla, ja jouduttiin lisähappea antamaan. Lääkettä tuli aika tujuna sarjana, ja pikkuhiljaa alkoi helpottaa. Lili virkistyi ihan silmissä, alkoi ensin rätkättää omasta pierustaan niin paljon, että hoitajakin tuli jo tarkastamaan, että mikä on. :D Puoli kolmen aikaan virtaa oli vaikka kuinka, yritti kovasti maanitella äitiä leikkimään. Ei oikein ymmärtänyt, että äitiä ehkä vähän väsyttää, kun olin viideltä herännyt sinä aamuna... :)

Kolmen maissa lääkäri taas tutki ja sanoi, että eiköhän me kotona pärjätä, jos vaan halutaan lähteä. Hetken mietin, että pysynkö edes hereillä auton ratissa, mutta koti silti houkutteli, joten lähdettiin. Neljältä oltiin nukkumassa, minulla oli peti Lilin vieressä lattialla.

Varttia vaille kuusi kuulin, miten Petukka heräilee isin kanssa. Kuulin kitinää ja käninää ja aamupuuhia vähän väliä, en oikein osannut enää nukkua. Torkahtelin kuitenkin vielä, mutta puoli seitsemän jälkeen aloin kuuntelemaan paremmin olkkarin ääniä.. Siellähän se Petukka vinkui ja puhisi vuorostaan! Ihan kamalaa... Kahdeksalta olin sen kanssa tk:lla. Sai spiiraa, ja se auttoikin heti ja henki kulki paremmin. Lähdettiin kotiin, jossa hengitys alkoi taas heti käydä raskaammin. Yhdentoista aikaan oltiin tk:lla taas. Sillä reissulla kestikin sitten neljä tuntia, kun oli vähän ruuhkaa.. Noh, lääkettä sai ja olo parani. Kotiin. Kotona alkoi hengitys olla taas raskasta, joten kuuden aikaan mentiin taas tk:lle. Lähete Jyväskylään, vähän spiiraa "evääksi" ja matkaan.

Jyväskylässä Petukka sai lääkettä aika suuria määriä, ja olo taas koheni. Päästiin lähtemään, vähän yli kymmenen oltiin kotona. Pari päivää ollaan kotona lääkitty aika paljon tuota, kun reppana on edelleen räkäinen ja välillä puhisee enemmän. Jospa huomenna olisi jo parempi päivä.

Jotenkin vaan tuntuu todella raskaalle. Itse on Lilin astmaan jo tottunut, hyväksynyt, ja eihän se edes kovin yllätyksenä tullut, kun poika on niin allerginen ollut alusta asti. Petukan kanssa toivoi niin kovasti muuta, ja ehti jo riemuita, kun sillä ei ainakaan ruoka-aineallergioita ole ilmennyt. Tuntuu niin kamalalta, että toisellakin pojalla nyt epäillään astmaa. Toki onhan se nyt edes hyvä, että eiköhän Petukalla nyt enintään olisi joku infektioastma, kun taas Liliä on lääkittävä päivittäin. Ei auta kuin toivoa, että poikien astmat helpottaisi iän myötä. Ja jos ei helpota, niin sitten ei.

Mutta kyllähän tästä taas selvitään.

---
Minä hain töitä. Perhepäivähoitajaksi. Saa nähdä, miten käy, vaikka kai niistä aika kova pula tuntuu olevan. Varasin tänään ajan tatuointia varten, kun viimein keksin, millaisen kuvan haluan. Jei. Olen aivan todella, todella innoissani. Huomenna mä saan vapaa-aikaa. Vien aamupäivällä Liliä Suonenjoelle, ja se lähtee yöksi isälleen. Sen jälkeen suuntaan matkan minun isän luokse. Varmaan sitä joutuu ensin "kannonkerruuseen", mutta sitten mulla on VAPAATA. Saan saunoa, syödä, lillua paljussa (toivottavasti) aivan rauhassa! Juon kyllä pari siideriäkin. Ja saan nukkua aamulla niin pitkään kuin jaksan. JEE!

Voin kertoa, että tulee aikalailla tarpeeseen tämän viikon jälkeen.

Sairastupa, taas.

Musta tuntuu, että juuri ehdittiin parantua, kun nyt taas iski flunssa. Molemmat pojat kipeänä. Petukka kitisi ja pyöri koko yön, ja herätti jo viiden jälkeen. Lilin luona piti käydä pari kertaa, antaa astmalääkettä. Sekin yski koko yön ja jotain narisi unissaan vähän väliä.

Koko aamupäivä on ollut yhtä kitinää, narinaa, itkua, käninää, raivoa, kiukkua, räkää, kyyneliä ja yskää. Syliin pitäisi molempien päästä koko ajan, yhdessä ja erikseen. Ei ole hyvä olla mitenkään. Lilillä ahdistaa henkeä taas, ja lääkettä täytyy antaa neljän tunnin välein, ettei kamalan heikoksi olo mene.

Nyt leikkiivät tuolla jopa suht nätisti, ilmeisesti molemmilla alkoi lääke vaikuttaa ja olo helpottaa. Kummallakin oli varmasti lämpöä jonkun verran, Lilillähän on pientä lämpöä ollut jo parina päivänä aiemminkin. Petukkakin sai juuri hetki sitten (no okei, taitaa siitä jo pari viikkoa olla) kaksi antibioottikuuria korvatulehdukseen, toivottavasti nyt säästyisi tulehduksitta.

... Kävin pistämässä Petukan unille ja Lili huilailee ja katsoo Madacascaria. Huoh.

Ukko lähti iltavuoroon, ja mä olen niin uupunut jo tässä vaiheessa päivää. Ei oikein auta muu kuin painua itsekin sohvalle huilaamaan. Nukuin minä pari pientä pätkää jo ennen yhdeksää, kun nukutin Petukan ja jäin itsekin unille. Mutta ei auttanut.

Aurinkoenergiaa

Tänään tuntui siltä, että kaipasin viikonlopun jäljiltä hieman lisää virtaa. Ukko lähti Lilin kanssa onkikauppaan, minä suuntasin nukkuvan Petukan kanssa lenkille, kamera mukana. Aikani käveltyä ja kuvia räpsittyä menin laiturille istumaan. Oli niiiin lämmintä, järvi ihan tyyni ja jotenkin todella hiljaista, vaikka ihan kaupungissa olinkin. Luonto tuntui olevan tosi lähellä. Siinä hetken istuttuani tuntui, että nyt on tämän tytön akut ladattu aurinkoenergialla. Mahtavaa. Tuollaisia hetkiä tahdon lisää.

Siellä se koti on! <3

Huomaatteko, miten joka paikassa vihertää? Aivan ihanaa. Kyllä nyt taas jaksaa!

Tavallisen perheen tavallinen päivä.

Tänään aamusta käytiin taas lapsosten kanssa lenkillä. Lili jaksoi ajella polkupyörällä taas pitkän matkan minun vetoavun kera. Kesken lenkin poikettiin leikkipuistoon, siitä vielä kotiin ja jatkamaan touhuja hiekkalaatikolle. Ihanaa, kun ilma tuntui tänään taas hivenen lämpimämmältä, ulkonakin oltiin reilut puolitoista tuntia ilman tuskaa.

Noh, tänäänkin on kyllä ollut aivan peruspäivä. Leikkejä, touhuiluja, kinaamista, lastenohjelmia, tappelua, jäähypenkki-uhkailua, naurua, kolhuja, haleja ja pusuja. Jotenkin ihanaa, että päivään mahtuu monenlaisia tunteita. Ei ole pelkästään kinailua ja taistelua, vaan paljon naurua ja halauksia, jopa veljesten välisiä suloisia hetkiä silitellen tms.

Petukka treenaili tänään kovasti sohvalle kiipeämistä. On niin polleana, kun pääsee sohvaan muiden kaveriksi, ja tykkää kellahtaa selälleen pötköttelemään.

Huomenna vielä aikaa imeä itseensä tätä kahden lapsen kanssa olemisen "rauhaa", koska viikonloppuna vilskettä ja meteliä onkin taas moninkertaisesti. Huomenna tukilasten tullessa ajateltiin herkutella Hesen juustohamppareilla. Onkin jo aikaa siitä, kun viimeksi ollaan kyseisen paikan ruokia syöty!

Kolean päivän ulkoilu

Jos ei arjessa tapahdu mitään erityistä, niin sitten ei auta muu kuin keskittyä siihen arkeen. Sen kuvaamiseen ja siitä kirjoittamiseen. ;)

Tänään aloitettiin päivä pitkällä lenkillä poikien kanssa. Matka nyt ei ollut hurjan pitkä (2-3km), mutta aikaa meillä meni varmaan reilut 1,5 tuntia, kun välillä pysähdyttiin leikkikentälle leikkimään, otettiin valokuvia, katseltiin lintuja, veneitä jne. Ja onhan tuokin kilometrimäärä pitkä pojalle, joka ei ole polkupyörällä vielä montakaan kertaa ajanut. Onneksi virittelin pyörään narun, jolla sain Liliä vedettyä ja avustettua.

Mukava reissu oli, vaikka olikin kylmä. Järvi oli todella tyyni ja aivan ihanan näköinen. Liliä uuvutti tosi paljon, kun lähdettiin takaisinpäin, mutta se oli tosi reipas poika. Kertaakaan ei kotimatkalla valittanut tai kiukutellut, vaan tosi reippaasti ajoi pyörällä ja käveli välillä.

Lili söi ruokaa äsken kaksi lautasellista ja nyt huilailee katsomalla Martin Tarinatalli-dvd:tä. Hyvä niin, jaksaapahan loppupäivän vielä touhuilla.

Viikonloppuna meillä onkin pitkästä aikaa tukiperhetouhuja.

Hmm. Laittelen juuri kuvia koneelle. Kiva huomata kotona, että kameran linssissä on hiton iso töhnä, ja kaikki kuvat on vähän sumeita. Noh, ei voi mitään.

Minulla on suuri ongelma näiden kuvien & tekstien yhteensovittamisessa. Toisaalta mä tykkään kuvista täällä tekstin välissä, mutta toisaalta on kivempi, että kuvat on vaikka sitten tekstin jälkeen. Huoh. Mä en osaa päättää!!!

Tällä tavalla laittaessa tulee kyllä sitten sellainen olo, että jokaiseen väliin pitäisi keksiä jotain juttuakin. Koska näyttää tyhmälle, kun alussa on juttua, ja lopussa vaan kuvia pötkössä. Satamassa muuten uiskenteli tuollaisia tipusia. Näyttää tutulle, mutta en kyllä saa päähäni, mitä nuo on. Ehkä siellä ui se Sotkelo...

Sotkelo sen takia, että joskus yläasteen lintutestissä olin kirjoittanut yhden linnun kohdalle Sotkelo. Se oli selkeästi tukkasotkan ja koskelon sekoitus. Opettaja vähän naureskeli minun risteytykselle.

 

Meidän piti mennä satamaan katselemaan laivoja, mutta eipähän noita vielä kovin montaa vesillä vielä ollut. Rannalla sitäkin enemmän. Voi että, miten kateus kasvaa kun sellaisia ihan kivan pieniä veneitä katselee...

 

Nähtiin me sentään hieno lentokone kahteen kertaan. Lensi muuten tosi matalalta yli! Hyvä kuva tuli tuollaiseksi pikanäpsäykseksi, ihanat nuo taivaan värit.

Tän mä tunnistan! Tää on lokki. En vaan sen tarkemmin tiedä, että mikä. Pahaa ääntä pitää kuitenkin, oli mikä oli.

 

Me mennään huomenna taas pitkästä aikaa katsomaan taloa. Päätettiin ottaa nyt tosi rauhallisesti talonetsinnän kanssa, ja oikeastaan vaan odottaa kesää. Silloin niitä varmaan enemmän tulee myyntiin. Mutta katsellaan, ehkä meillekin joku talo vielä joskus löytyy.

Arkista

Anteeksi, olen ollut laiska. Jotenkin on ideat blogin suhteen aivan nollissa. Ei oikein ole mitään sanottavaa mistään, eikä tässä arjessakaan mitään sellaista tapahdu, josta tekisi mieli kirjoittaa. Tavallista elämää, ruokailuja, ulkoilua, nukutuksia, leikkejä. Ei sen kummempaa.

Eilen oli sentään vähän erilainen päivä, kun ukkokin piitkästä aikaa piti vapaapäivän. Käytiin kahteen kertaan "vappuajelulla" ja syötiin jätskiä kylällä, kun oltiin ensin ovelasti nukutettu takapenkin pikkuiset. Illasta ulkoiltiin ensin koko perhe, ja sen jälkeen kävin Lilin kanssa lenkillä (Lili ajoi pyörällä, minä kävelin/juoksin).

Mulla on sellaisia haaveita, että ensi kuussa voisin koettaa hommata itselleni kerrankin kunnon lenkkikengät, ja haluaisin aloittaa juoksemisen. Olen tykännyt juoksemisesta aina, mutta homma on aina kaatunut huonoon kuntoon, eli siihen, että aloitan liian kovasti, enkä malta antaa kunnon kehittyä. Minun veljestä on tullut tosi hurja juoksija, ja sen kehitys saa mut uskomaan, että ehkä minäkin siihen pystyisin!

Sitä odotellessa koetan saada taas käytyä ihan kävelemässä muutaman kerran viikossa. Joku aika sitten sain jo hyvän rytmin päälle, mutta se sotkeentui, kun oltiin kaikki kipeänä. Mutta eiköhän se asia tässä taas korjaannu. :)