Sitten se yllättää. Kesken pitkän ja sateisen päivän. Se Tunne.
Petukka on oppinut kiipeämään. Lilin sänkyyn, nojatuoliin, pikkusohvalle. Istuskeltiin kolmestaan Lilin sängyssä, Petukka onnellisena uudesta taidostaan. Pojat hassutteli heittelemällä pehmoleluja. Lili alkoi selittää jotain hassua.
Yht' äkkiä Tunne ottaa vallan, hiipii varpaista hiuksiin asti, sydän pakahtuu, kyyneleet kohoaa silmiin, suupieliin ilmestyy hymy. Miten ne osaakaan olla noin ihania?
Ja taas tajuaa, miten arvokasta tämä minun "työ" on. Olla tässä, olla läsnä. Rakastaa.
Ei mikään voisi olla parempaa. <3
1 kommentti:
Se Tunne on RAKKAUS!
Ja tulet huomaamaan aikojen päästä, läsnäolosi lapsien kanssa. Sitten kun he eivät olekkaan enää niin vierellä, silti he ovat läsnä...
T: Äetis
Lähetä kommentti