Tänään aloitettiin päivä pitkällä lenkillä poikien kanssa. Matka nyt ei ollut hurjan pitkä (2-3km), mutta aikaa meillä meni varmaan reilut 1,5 tuntia, kun välillä pysähdyttiin leikkikentälle leikkimään, otettiin valokuvia, katseltiin lintuja, veneitä jne. Ja onhan tuokin kilometrimäärä pitkä pojalle, joka ei ole polkupyörällä vielä montakaan kertaa ajanut. Onneksi virittelin pyörään narun, jolla sain Liliä vedettyä ja avustettua.
Mukava reissu oli, vaikka olikin kylmä. Järvi oli todella tyyni ja aivan ihanan näköinen. Liliä uuvutti tosi paljon, kun lähdettiin takaisinpäin, mutta se oli tosi reipas poika. Kertaakaan ei kotimatkalla valittanut tai kiukutellut, vaan tosi reippaasti ajoi pyörällä ja käveli välillä.
Lili söi ruokaa äsken kaksi lautasellista ja nyt huilailee katsomalla Martin Tarinatalli-dvd:tä. Hyvä niin, jaksaapahan loppupäivän vielä touhuilla.
Viikonloppuna meillä onkin pitkästä aikaa tukiperhetouhuja.
Hmm. Laittelen juuri kuvia koneelle. Kiva huomata kotona, että kameran linssissä on hiton iso töhnä, ja kaikki kuvat on vähän sumeita. Noh, ei voi mitään.
Minulla on suuri ongelma näiden kuvien & tekstien yhteensovittamisessa. Toisaalta mä tykkään kuvista täällä tekstin välissä, mutta toisaalta on kivempi, että kuvat on vaikka sitten tekstin jälkeen. Huoh. Mä en osaa päättää!!!
Tällä tavalla laittaessa tulee kyllä sitten sellainen olo, että jokaiseen väliin pitäisi keksiä jotain juttuakin. Koska näyttää tyhmälle, kun alussa on juttua, ja lopussa vaan kuvia pötkössä. Satamassa muuten uiskenteli tuollaisia tipusia. Näyttää tutulle, mutta en kyllä saa päähäni, mitä nuo on. Ehkä siellä ui se Sotkelo...
Sotkelo sen takia, että joskus yläasteen lintutestissä olin kirjoittanut yhden linnun kohdalle Sotkelo. Se oli selkeästi tukkasotkan ja koskelon sekoitus. Opettaja vähän naureskeli minun risteytykselle.
Meidän piti mennä satamaan katselemaan laivoja, mutta eipähän noita vielä kovin montaa vesillä vielä ollut. Rannalla sitäkin enemmän. Voi että, miten kateus kasvaa kun sellaisia ihan kivan pieniä veneitä katselee...
Nähtiin me sentään hieno lentokone kahteen kertaan. Lensi muuten tosi matalalta yli! Hyvä kuva tuli tuollaiseksi pikanäpsäykseksi, ihanat nuo taivaan värit.
Tän mä tunnistan! Tää on lokki. En vaan sen tarkemmin tiedä, että mikä. Pahaa ääntä pitää kuitenkin, oli mikä oli.
Me mennään huomenna taas pitkästä aikaa katsomaan taloa. Päätettiin ottaa nyt tosi rauhallisesti talonetsinnän kanssa, ja oikeastaan vaan odottaa kesää. Silloin niitä varmaan enemmän tulee myyntiin. Mutta katsellaan, ehkä meillekin joku talo vielä joskus löytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti