Sairaskertomuksia

Minä olen niiiiiin poikki. On ollut raskas viikko. Pojat ottivat tuon sairastelun sitten ihan tosissaan. Tiistaina Lilin henkeä alkoi ahdistaa pistkästä aikaa enemmän. Oli tosi raskaan kuuloista, eikä iltapäivällä lääkkeet enää meinannut tehota, vaikka annoin neljän tunnin välein. Yöllä, kun meinasin alkaa nukkumaan, kannoin Lilin meidän sänkyyn, että saisin sen viereeni ja yö sujuisi helpommin... Makasin hetken siinä sen vieressä ja kuuntelin sitä puhinaa. Totesin, että en minä uskalla sen kanssa nukkua, kun pelkään koko ajan, että se on kohta tajuton kun ei happi kulje.

Lähdettiin sitten joskus puolenyön aikaan ajelemaan Jyväskylään sairaalaan. Lili oli siellä ihan veto poissa, istui vaan sylissä ja puristi pupua. Oli ihan äärettömän reipas, antoi lääkäreiden tutkia ja verikoekin otettiin suht pienillä itkuilla. Hyvä, että lähdin sitä sairaalaan viemään, koska happisaturaatiot oli aikalailla matalalla, ja jouduttiin lisähappea antamaan. Lääkettä tuli aika tujuna sarjana, ja pikkuhiljaa alkoi helpottaa. Lili virkistyi ihan silmissä, alkoi ensin rätkättää omasta pierustaan niin paljon, että hoitajakin tuli jo tarkastamaan, että mikä on. :D Puoli kolmen aikaan virtaa oli vaikka kuinka, yritti kovasti maanitella äitiä leikkimään. Ei oikein ymmärtänyt, että äitiä ehkä vähän väsyttää, kun olin viideltä herännyt sinä aamuna... :)

Kolmen maissa lääkäri taas tutki ja sanoi, että eiköhän me kotona pärjätä, jos vaan halutaan lähteä. Hetken mietin, että pysynkö edes hereillä auton ratissa, mutta koti silti houkutteli, joten lähdettiin. Neljältä oltiin nukkumassa, minulla oli peti Lilin vieressä lattialla.

Varttia vaille kuusi kuulin, miten Petukka heräilee isin kanssa. Kuulin kitinää ja käninää ja aamupuuhia vähän väliä, en oikein osannut enää nukkua. Torkahtelin kuitenkin vielä, mutta puoli seitsemän jälkeen aloin kuuntelemaan paremmin olkkarin ääniä.. Siellähän se Petukka vinkui ja puhisi vuorostaan! Ihan kamalaa... Kahdeksalta olin sen kanssa tk:lla. Sai spiiraa, ja se auttoikin heti ja henki kulki paremmin. Lähdettiin kotiin, jossa hengitys alkoi taas heti käydä raskaammin. Yhdentoista aikaan oltiin tk:lla taas. Sillä reissulla kestikin sitten neljä tuntia, kun oli vähän ruuhkaa.. Noh, lääkettä sai ja olo parani. Kotiin. Kotona alkoi hengitys olla taas raskasta, joten kuuden aikaan mentiin taas tk:lle. Lähete Jyväskylään, vähän spiiraa "evääksi" ja matkaan.

Jyväskylässä Petukka sai lääkettä aika suuria määriä, ja olo taas koheni. Päästiin lähtemään, vähän yli kymmenen oltiin kotona. Pari päivää ollaan kotona lääkitty aika paljon tuota, kun reppana on edelleen räkäinen ja välillä puhisee enemmän. Jospa huomenna olisi jo parempi päivä.

Jotenkin vaan tuntuu todella raskaalle. Itse on Lilin astmaan jo tottunut, hyväksynyt, ja eihän se edes kovin yllätyksenä tullut, kun poika on niin allerginen ollut alusta asti. Petukan kanssa toivoi niin kovasti muuta, ja ehti jo riemuita, kun sillä ei ainakaan ruoka-aineallergioita ole ilmennyt. Tuntuu niin kamalalta, että toisellakin pojalla nyt epäillään astmaa. Toki onhan se nyt edes hyvä, että eiköhän Petukalla nyt enintään olisi joku infektioastma, kun taas Liliä on lääkittävä päivittäin. Ei auta kuin toivoa, että poikien astmat helpottaisi iän myötä. Ja jos ei helpota, niin sitten ei.

Mutta kyllähän tästä taas selvitään.

---
Minä hain töitä. Perhepäivähoitajaksi. Saa nähdä, miten käy, vaikka kai niistä aika kova pula tuntuu olevan. Varasin tänään ajan tatuointia varten, kun viimein keksin, millaisen kuvan haluan. Jei. Olen aivan todella, todella innoissani. Huomenna mä saan vapaa-aikaa. Vien aamupäivällä Liliä Suonenjoelle, ja se lähtee yöksi isälleen. Sen jälkeen suuntaan matkan minun isän luokse. Varmaan sitä joutuu ensin "kannonkerruuseen", mutta sitten mulla on VAPAATA. Saan saunoa, syödä, lillua paljussa (toivottavasti) aivan rauhassa! Juon kyllä pari siideriäkin. Ja saan nukkua aamulla niin pitkään kuin jaksan. JEE!

Voin kertoa, että tulee aikalailla tarpeeseen tämän viikon jälkeen.