Hermolepoa

Tänä aamuna tämän äidin päästä kuului *NAKS*. Ahdisti, pää meinasi levitä, oli pakko päästä pois niin pian kuin mahdollista! Ei hermo kestänyt mitään enää yhtään, stressasi ja v*tutti. Onneksi ukko oli kotona, menee vasta iltavuoroon. Lili kitisi ja huusi sen minkä ehti. Eipä auttanut siis muu, kuin pistää vaatteet päälle ja painua pihalle (kameran kanssa). Sattui ensimmäinen tämän kevään alipukeutuminen, kun mittari näytti vain -1 astetta. Ulkona huomasin, että perhana, siellä tuulee suht kovasti. Noh, ei auttanut kuin kiristää vauhtia. :)

Pihalle kun pääsin, niin jo hetken päästä huomasin, miten olo alkaa parantua. Kyllä tuolla ulkona liikkuessa vaan hermo lepää! Puolitoista tuntia kävelin ulkona, ja kyllä kotiin tullessa olo oli mitä mainioin. Ilma oli aivan mahtava, kyllä siellä nyt on ihan oikeasti Kevät. Ihanat tuoksut, lintujen laulut. <3

Ja ehkä minun on pakko myöntää, että vaikka ihan Savon tyttö olenkin, niin kyllä tämä Äänekoski on jonkinlaisen paikan saanut minun sydämestä. ;) Varsinkin tämä alue millä asutaan, on jotain niin mielettömän nättiä, ettei ole tottakaan. Vaikka sitä aika usein kaipaakin ihan oikeasti maalle ja keskelle luontoa, niin kyllä nämä maisemat täällä antaa mulle voimia niin paljon. Ja kun minä en ole koskaan aikaisemmin asunut järvien lähellä, niin nuo järvimaisemat on jotenkin todella sykähdyttäviä.

Toivotaan, että tuo ulkoilu antoi minulle tarpeeksi voimia selvitä lasten kanssa loppupäivä. Lilillä on tooodella karmea kiukkupäivä, joten voimia ihan todella tarvitaan..