:(

Tänään oli taas vähän huonompi päivä. Noin niinkuin minun pään sisällä. Nämä ajatukset ja ahdistukset vaan yllättää. Jotenkin jo ajattelin, että oon saanut käsiteltyä sitä raskauden päättymistä ihan hyvin ja olen ihan ok asian kanssa. Ja sitten yht äkkiä padot vaan avautui ja nyyhkin tänään useampaankin kertaan.

Toiset ihmiset ne vaan on raskaana, synnyttää ja saa vauvoja. Minä en pystynyt edes olemaan raskaana. Tuntuu niin pahalta. Huomaan olevani kateellinen, vaikka olenkin valtavan onnellinen muiden puolesta. Kai nämä tunteet on ihan normaaleja. Kyllä ne varmaan tästä vielä helpottaa, kateus häviää ja elämä jatkuu? Välillä tuntuu pisto sydämessä, kun näkee vauvoja, lukee vauvajuttuja tai näkee lehdessä vauvamahan. Minun piti saada kokea ne kaikki nyt, mutta kaikki meni ihan pieleen.

Minä en oikein ajattele edelleenkään, että minä menetin vauvan. Vauva se ei ollut missään vaiheessa, koska se ei päässyt oikeaan paikkaan kehittymään. Suren sitä mahdollisuutta. Meille piti tulla vauva ensi syksynä. Mutta ei tule, koska minun munanjohtimessa oli vikaa. Ihan kuin olisin jotenkin vain puoliksi nainen, puoliksi rikki.

Mutta kyllä tämä tästä taas. Helpottaa, kun saa vähän purkaa ajatuksiaan. Näistä tuntuu kuitenkin olevan niin vaikea puhua ihan kasvokkain tai puhelimessa kenenkään kanssa.