Olen leikellyt tarpeita varmaan 30 liivinsuojaan. Aloin eilen oikein hyvillä mielin niitä ompelemaan, ja mitä huomasinkaan? Se ei ole niin helppoa, kuin mitä luulin sen olevan. Ensimmäiset tekeleet näytti ihan ala-asteelaisen ompelemilta. Ukkokin sanoi, että osaisi ommella paremmin.
Mua ahdistaa. Ne on ihan liian pientä piiperrystä mulle. Sain ainoan, suht siedettävän näköisen suojan niin, että mä päältä siksakkasin ihan normisiksakilla ensin kaikki kiinni, ja sitten ompelin vielä suoralla keskemmältä, jotta sisukset pysyy paikoillaan. Silti ne on ihan hirveitä. Mä alan taas olla vakuuttunut siitä, että mä en osaa ommella. Kyllä nuo vaipat luonnistuu melkein tuosta vaan, mutta että jotain muuta? Ei onnistu!
Ja silti mä aion vaan yrittää. Harmittaa muuten heittää kaikki pienet, mutta liivinsuojiin sopivat palat kankaita roskiin. Onhan niistä jotain hyödyllistä tehtävä. Joten ei auta, kuin istua koneen ääreen, yrittää, purkaa, itkeä ja yrittää vielä kerran. x) Ehkä minä vielä selviydyn tästä haasteesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti