10. marraskuuta 2010

Ka-Tshau!

Mahtavaa, kun on lunta!

Tänään oli taas helppo ilta lapsukaisten kanssa. Molemmat oli unessa kahdeksalta, joten eihän siinä voinut muuta kuin pistää Greyn Anatomia tallennukseen ja painua keittiöön ompelemaan. :) Sain tehtyä valmiiksi aiemmin aloittamani sisätäyttövaipan, ompelin yhden taskuvaipan ja toisen tarroja vaille valmiiksi. Yllättävän nopeasti niitä näköjään valmistuu, kun on kankaat leikellyt jo valmiiksi. Näistä koetan saada räpsittyä kuvia vaikka huomenna, jos saisin tuon vajaankin ommeltua jossakin vaiheessa.

Valmistin tänään myös Petukalle noin puoli kattilallista soseita. Onhan sitä pojalle ruokaa oltava, kun jää viikonlopuksi mummojen kanssa.. Noh, huomenna on tehtävä kyllä vielä ainakin yhdenlaista muuta sosetta, koska tuo tänään tekemäni sisälsi kanaa, ja pitäisi olla toinen lihaton vaihtoehto iltapäiviin.

Minä luulen, että tälläkin kertaa tulee tehtyä noita soseita pääasiassa itse. Minua jotenkin ällöttää se valmisruokien haju ja koostumus. Kaikki soseet haisee tismalleen samalta, sisältää ne sitten mitä tahansa. Ja se koostumus! Miksi sen ruuan pitää olla sellaista, että lämmittäessä se muuttuu suunnilleen velliksi? Kyllä minun mielestä jo pienikin vauva voi syödä ruokaa, jossa on jotakin rakennetta. Kaupan ruokia tulee käytettyä toisinaan lähinnä "kastikkeena", eli kostuttamassa jotain bataattia, perunaa tms., johon on itse jättänyt vähän jotain, mitä maiskutella niillä kahdella hampaalla. <3

Käytiin tänään neuvolassakin. Petukalla on nyt ikää siis noin 6,5 kuukautta. Pituutta oli 67,1cm ja painoa 8270g. Hui! Isoveli oli samanikäisenä puoli kiloa hoikempi.. :)

Taitelin muuten tuossa sairastellessani Lilin piirustuksista tauluja. Mulla oli neljä kehystä odottamassa käyttöä, joten nuo taideteokset kävi niihin aivan loistavasti. Harvinaista kyllä, mutta taulut päätyi myös seinälle saman päivän aikana. Taulut löysi paikkansa Lilin omasta huoneesta.


Mutta mutta. Kello alkaa olla jo sen verran paljon, että on se varmaan pakko kömpiä taas sänkyä kohti. Mielenkiinnolla odotan, montako kertaa ensi yönä on noustava.

Ei kommentteja: