Mulla ei ole kyllä yhtään asiaa. Ei sitten niin mitään, mistä minä keksisin mitään juttua.
Minun piti keksiä, että mitä mä tahdon tehdä isona. En keksinyt, joten luovutin. Luovutin itseasiassa jo joku aika sitten, ja hain kotihoidontukea siihen saakka, kun Petukka täyttää 3. En minä tiedä, olenko minä siihen asti kotona vai en, mutta eipähän jää ainakaan harmittamaan... Toisaalta ois ihan kiva tehdä jotain pientä työtä joskus välillä. Voisin mennä vaikka siivoamaan, jos voisin tehdä sitä tyyliin kerran viikossa. En vaan tiedä, onko siinä mitään järkeä jos se samantien vaikuttaa tukiin (tuohon kotihoidontuen lisään vai mikähän ihme se oli varmaan vaikuttaakin?).
Ja siis minähän olen niitä outoja, jotka tykkää siivoamisesta. Siis työkseen, ei se mua kotona kiinnosta (paitsi hei mä olen imuroinut tällä viikolla jo kahdesti, ja nyt on vasta tiistai!). Muistelen kaiholla yhtä kesää, kun heräsin aamulla neljän aikaan, ajoin pyörällä siivoamaan ravintolaa ja pääsin töistä joskus klo 9. Menin kotiin nukkumaan ja sitten olikin koko loppupäivä aikaa tehdä mitä vaan. Ja jotain parasta oli nähdä aina se heräilevä kaupunki, kun itse oli jo "työpäivänsä" tehnyt.
Eihän se oikeasti kyllä kovin hehkeetä työtä ole, mutta musta on jotenkin kivaa, että näkee heti sen oman työn jäljen. Jos siitä sais kovempaa palkkaa, niin kai minä voisin sitä tehdä vaikka ihan oikeastikin.
Mutta niin. Tiedä sitten mitä tässä vielä joskus keksii. Nyt minä vaan tahdon olla kotona ja nauttia tulevasta kesästä poikasten kanssa. Toivottavasti jossain vaiheessä päästäisiin muuttamaan omakotitaloonkin. Ja onhan niitä haaveita muitakin, mutta vähän kerrallaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti