Olipahan taas hankala yö. Nyt ei kyllä lapset edes olleet syypäitä, vaan ihan tämä oman pään sisällä oleva sekamelska. Käytiin eilen asuntonäytössä katsomassa aivan upeaa taloa. Se oli aivan kuin meille tehty!
Ilta tehtiin laskelmia ja pohdintoja. Sitä samaa mitä jatkoin sitten illalla nukkumaan mennessä, eikä uni meinannut tulla millään. Taisin jatkaa samoja pohdintoja joka kerta yöllä herätessäkin. Ja Petukka sitten kilttinä poikana herätti minut jo puoli kuudelta, ettei vaan äiti nukkuisi liian hyvin. Lili heräsi kuudelta, ja olisi halunnut jatkaa vielä unia, mutta se ei onnistunut, kun Petukka aloitti kitinän makkarissa. Huoh. Eihän siinä sitten auttanut muu, kuin koko porukan nousta ylös.
Odotan vaan, että Petukka menee ensimmäisille päikkäreille, jotta minä voin Huonona Äitinä laittaa Lilille dvd:n pyörimään ja mennä sen viereen sohvalle torkkumaan.
Ainiin. Siitä talosta vielä. Siellä oli olkkarissa meidän sohva. Siis aivan samanlainen jättisohva mitä meillä, vaaleampi vain. En ole kenelläkään nähnyt samanlaista, joten se oli Merkki. Jotain kohtaloa, pakko olla! Mä pidän peukkuja ja varpaita pystyssä, että me jollakin keinolla saataisiin se talo. Se olisi jotain niin mahtavaa. Ja silti mä olen niiiiin varma, että jotain menee pieleen. Se on liian hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti