Kiirettä pukkaa!

Jes! Viimein tapahtuu, ja kivaa tapahtuukin. Tänään kävi tukiperhelapset tutustumassa, ja oikein hyvältä vaikutti. Tuntuivat oikein mukavilta, eikä ne mitään ongelmalapsia edes ole. Jutellaan sossujen kanssa asiasta vielä loppuviikosta, ja sitten todennäköisestä käydään sopimus kirjoittamassa. :) Tuntuu nyt kyllä taas tosi hyvältä.

Noin muuten meidän kuulumisia.. Petukka on oppinut vähän turhan nopeaksi. Ryömii ja konttaa jo kamalaa vauhtia (pahan tekoon). Lempparipaikkoja on telkkaritason kaikki tekniikkavempeleet, eli digiboksi, dvd-laite ja vahvistin. Sinne se syöksyy aina, kuin mahdollista. Ja pistorasiat, johdot ja muut on iihaaniia! Ja jos vessan tai kylppärin ovi on auki, niin sinne tuo säntää naureskellen sen minkä jaloistaan kerkeää.

Nyt se on alkanut nousta seisomaankin kaikkea vasten. Jalat ei kuitenkaan ole mitkään kaikkein tukevimmat ja varvastaa suurimmaksi osaksi, mutta pystyyn pitää silti kavuta. Sitten sitä veivataankin niin kuin lantio olisi öljytty. Saa kyllä olla takana ottamassa koppia vähän väliä.

 Hetkessä on touhu muuttunut niin, että ei tarvitse haaveilla, että illasta saisi rauhassa sohvalla istua (saatika sitten koneella!), vaan on koko ajan noustava viemään poikaa pois tuhoista. :P Mutta tätähän tämä taas on jonkun aikaa.

Pakko vielä Lilin taitojakin kehua, se piirsi viime viikolla ensimmäisen mikätuonytoli, pääjalkaisen? :) On se taitava, kyllä äiti ihan ällistyi. <3