Viikonloppu meni mukavasti. Eilen kyllä huomasi, että kaikki tällainen uusi väsyttää ja rasittaa itseäkin ihan eri tavalla. Miehen kanssa painuttiin nukkumaan puoli yhdeksältä, Lilikin ehti nukahtaa ennen sitä. Viimeiset tunnit illasta meni ihan koomassa, niin paljon luomet painoi.
Tukiperhelapset olivat oikein mukavia ja reippaita. Lili olisi tahtonut heidän kanssa touhuilla ja jutella kamalasti, mutta lapset eivät ihan hirveästi lämmenneet Lilin kontaktinottoyrityksiin. Ehkä johtuu vaan siitä, että ovat niin tottuneet olemaan yhdessä. Tai siitä, kun Lili on pienempi, eikä samalla tavalla osaa vielä leikkiä. Ulkona kuitenkin peuhasivat isossa lumikasassa hienosti yhdessä, ja Lili oli niin onnellinen. Vieläkin sanoo vähän väliä, että "ne on minun kavereita". Jospa ne yhteiset leikitkin alkaisi onnistumaan paremmin ajan kanssa, kunhan kaikki tottuu toisiinsa.
Näin ensimmäisen kerran jälkeen jäi kuitenkin varsin positiivinen mieli. Paljon se vaati omaa jaksamista, mutta koen saaneeni jotain takaisinkin. Tuntuu myös, että olen antanut muillekin itsestäni jotain, joten eiköhän tämä ole sen arvoista. Tässä on kuitenkin taas kuukausi aikaa palautua ennen seuraavaa kertaa... :)
Aiiivan ihanat, pienet varpaat. <3
Taloasioista sen verran, että eilen käytiin taas sitä katsomassa. Ja ainakin minä rakastuin vielä kovemmin. Tänään saatiin tietoa rakennustarkastajalta, joka on siellä aikaisemmin käynyt, että talo on hyvä ja kunnossa. Jokohan tässä kohta päästään tarjousta jättämään.. :) Ärsyttävän / ihanan jännittävää aikaa. Mutta on se vaan niin ihana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti