Pieni pörröinen kaveri

Kävin tosiaan toissapäivänä vähän kävelyllä kameran kanssa pitkästä aikaa. En päässyt edes kovin pitkälle, eli ei sitä kyllä oikein lenkkeilyksi voinut kutsua.. Kävelin pienen metsikön kautta rantaan. Menin kiville istumaan sillan alle. Sain siinä hetken istuttuani pienen kaverin.

Voi miten se oli söpö! Tuli ensin ihan minun viereen, hyvä etten kiljaissut säikähdyksestä, kun en sitä ollut huomannut ollenkaan. Kävi siinä katsastelemassa, ui vähän kauemmas, kiipesi kivelle ja jatkoi taas matkaansa.  Aivan ihana. <3 Tuo pieni sorsan(?)poikanen kyllä piristi minun koko päivän.

Mutta mikä ihmeen taika tuossa vedessä oikein on? Miten se onnistuukin tyynnyttämään mielen aina? Ei tarvitse kuin hetki istua, rauhoittua ja kuunnella veden liplatusta, niin taas näkee asiat selvemmin. Suosittelen kaikille järviterapiaa, kun pään sisällä myllertää.

Kotimatkalla olinkin sitten taas varsinainen luontokuvaaja. ;)

Pää oli jonkun viikon ihan jumissa, myös tämän blogin suhteen. Nyt vähän helpottaa ja ajatus taas luistaa. Tuleva muutto alkaa vähän kutkutella mahanpohjassa. Apua, me muutetaan ihan oikeasti omaan kotiin! Tulee aika kiirettä muuton suhteen, kun pitää saada tavarat paikoilleen, ja saada edes pientä rutiininpoikasta aikaan ennenkuin tulee hoitolapset. Elämme jännittäviä aikoja sitten kuukauden päästä!