Kuukauden päästä olisin voinut kertoa täällä iloisista vauvauutisista. Olo ei tosin ollut sen mukainen, olin lähinnä paniikissa lasten pienten ikäerojen takia, ja mielen oli vallannut huoli tulevasta. Kaikki ei tuntunut olevan ok.
Torstaiaamuna mua alkoi koskea ihan älyttömästi mahaan. Kipu tuntui ihan eniten tuossa oikealla puolella. Aamupalan laitto jäi kesken, kun en pysynyt enää pystyssä. Tunnin kärvistelyn jälkeen sain soiteltua tk:lle, ja lähdin jonkun ajan päästä sinne istumaan ja jonottamaan. Kävin verikokeissa, ja tulin käymään uudestaan kotona, koska 11 aikaan pääsin vasta tutkittavaksi. Kotona sain vähän syötyä ja meinasin pyörtyä. Tk:lla huomattiin, että kohtu on tyhjä, eli kyseessä oli kohdun ulkopuolinen raskaus ja verta on valunut jonnekin. Minua vietiin pyörätuolilla toiseen huoneeseen, ja matkalla pyörryin. Ambulanssilla Jyväskylään.
Jyväskylässä todettiin samat asiat. Kohdun ulkopuolinen raskaus ja verta vatsaontelossa. Sieltä minut siirrettiin osastolle odottelemaan verikokeiden tuloksia, jotta tiedettäisiin, mitä on tehtävä. Iltapäivällä sain sitten kuulla, että mut on leikattava, joko heti samana päivänä tai seuraavana. Veri imetään pois, ja samalla poistetaan oikeanpuoleinen munanjohdin, koska se on vioittunut. Se, että raskaus oli väärässä paikassa, kertoo, että se ei enää toiminut oikein. Jos munanjohdin jäisi paikoilleen, olisi todella suuri riski kohdun ulkopuoliseen raskauteen myöhemminkin.
Perjantaina sitten vaille 12 pääsin leikkaukseen. Kolmen aikaan heräilin. Lauantaina pääsin kotiin.
Olo on vieläkin aika kipeä, mutta jokainen liikahdus ei sentään enää koske. Lapsia en pysty sylissä pitämään, enkä kyllä jaksa paljoa muutakaan. Hetken aina jaksan olla pystyssä, sitten on pakko päästä lepäämään. Eiköhän tämä jo parissa päivässä helpota, olo on jo paljon parempi eiliseen verrattuna.
Kunhan saan tämän fyysisen kivun pois, alkaa varmaan asioiden käsittelyn vaihe. Surukin varmaan vielä tulee. Sen olen jo tajunnut, että lähiaikojen suunnitelmat menee ainakin uusiksi. Ensi syksynä varmaan palattava töiden (tai opiskeluiden) pariin. Saa nähdä, mitä tässä oikein keksii. Kummaa, miten pari päivää voi muuttaa niin paljon.
Mutta jotain iloista jännitystäkin tähän elämään, tänään tehtiin talosta tarjous. Jännittää. Kunpa edes sen projektin kanssa kävisi hyvin..
1 kommentti:
Jos tai kun se suru tulee, niin erittäin paljon voimia. Tietenkin nytkin tarvitset voimia, kokemasi on todella kurja ja vetää sanattomaksi. Aina tällaiset tapaukset pistää mielen hiljaiseksi ja miettimään asioita monella tapaa.
Toivottavasti taloprojektinne edistyy! Pidän peukkuja teille.
Lähetä kommentti