Pieni hetki läppärin ääressä teemukin kanssa. Sen verran nuhastuttaa ja kaivertaa kurkkua, että oli aivan pakko näin kesken päivän pistää teevedet kiehumaan. Hetki rauhallista aikaakin sattui samaan saumaan, kun pistin Petukan unille ja Lili suostui viimein rauhoittumaan ja katselee nyt telkkaria. Vähän sekin jo yskii ja nenä vuotaa, joten eiköhän sitä huomenna ole Lilikin vähän kipeänä. Onneksi meistä kenelläkään ei ole vielä kuumetta. Petukan nenä on vuotanut aamusta asti todella paljon, ja reppana yskii edelleen tosi inhottavan kuuloisesti. :( Jospa huomenna olisi jo parempi päivä?
Asuntoasiat ahdistaa. Tuntuu jotenkin, että tässä pienessä asunnossa seinät kaatuu päälle. Minä haluan tilaa ympärilleni! Joka päivä käyn kurkkaamassa etuoven ja totean joka kerta, että ei, uusia ei ole tullut, eikä vanhoista löydy mitään meidän perheelle sopivaa. Se meidän havittelemamme talo oli jotain niin ihanaa, että tuntuu, ettei vastaan voi tulla toista yhtä hyvää. Toista, joka kolahtaa noin kovasti. Ostetaankohan me jossain vaiheessa sitten talo, joka ei tunnu yhtään niin omalta? Joku talo, johon joudutaan "tyytymään", kun ei nyt muutakaan kivaa löydy.
Hitsi kun sitä olisi osaava ja kätevä käsistään, niin voisi ostaa jonkun tuollaisen remonttikuntoisen, vanhan talon ja laittaa sen kuntoon ja oman näköiseksi. Olisi aivan ihanaa. Mutta kun ei sellaisia olla, niin pitäisi löytää sellainen, johon ei tarvitsisi tehdä mitään pientä pintaremonttia isompaa. Huoh. Odottavan aika on pitkä.
... Jaahas. Petukka nukkuikin sitten tänään 10 minuutin päiväunet. Aamusta tosin nukkuikin 1,5 tuntia.. Minä alan olla vakuuttunut siitä, että sille alkaa kohta yhdet päiväunet riittämään. Pariin päivään sitä ei ole edes saanut toisille unille. Eilen taistelin sitä nukkumaan 20 minuuttia, ja Petukka heräsi sillä hetkellä, kun minä olin hiippaillut pois ja iskenyt takapuoleni sohvalle.
Jonkinlaisia ajatuksia alkaa myös herätä tulevaisuudesta. Ja toisaalta ei. En oikein tiedä, mitä sitä ensi syksyksi keksisi. Ja toisaalta tiedän, mitä tahtoisin... Epämääräistä. Saa nähdä. Onneksi vielä on aikaa.
2 kommenttia:
Oletko ajatellut sijaisvanhemmuutta? Sehän vois olla teidän juttu. Ainakin sitten kun pojat kasvavat.
Itseasiassa kyllä olen. Olen miettinyt sitä aiemmin, että "sitten joskus kun omat lapset on tehty". Nyt nuo ajatukset heräsivät uudestaan henkiin, ja keskusteluja käydään. Saa nähdä. :)
Lähetä kommentti