Aamu olikin sitten aivan eri juttu. Lili ei saanut unta enää klo 4 jälkeen. 6:15 sain sen rauhoittumaan sohvalle minun viereen. Silmät painui kiinni, oli hetken ihan hiljaista... Ja arvaattekos, mitä sitten? Petukka heräsi! Makkarista alkoi kuulua ääniä ja Lilikin havahtui. Huoh. Sinne meni ne unet...
Siitä alkoikin sitten aika mahtava huutokonsertti. Itkua, itkua, itkua. Aamupalakin (jopa yksi jugurtti) piti syödä nyyhkien välillä. Ja miten minä söin aamupalani? Lilin itkiessä lattialla minun vieressä ja vaatien minua pitämään kädestä. Aamupalan jälkeen suunnattiin meidän makkariin isoon sänkyyn, että voitaisiin nukkua päiväunet. Ei käynyt Lilille sitten millään, joten palattiin olkkariin. Huono idea, kuten jo tiesinkin etukäteen. Itku alkoi olla jo sitä luokkaa, että tiesin, ettei se lopu koko päivänä, ellen saa Liliä nukkumaan edes pieniä unia.
Vein sen makkariin, jossa se jaksoi raivopäisesti huutaa puolisen tuntia. Sen jälkeen luovutti, laittoi pään tyynyyn ja nukahti hetkessä. Nukkui 45 minuuttia, jonka jälkeen sängystä nousi aivan erilainen poika. :)
Ja nyt illastakin lasten nukutus sujui oikein mainiosti. Menin viemään Petukkaa sänkyyn ja jouduin sitä hetken nukuttamaan. Hiippailin pois ja olin juuri kutsumassa Liliä hampaiden pesulle, kun huomasin, että siellähän se reppana nukkuu sohvalla... <3 Annoin sille iltalääkkeen ja vaihdettiin yöhousut ja vein sen heti sänkyyn. Iltasatu ja hampaiden pesu sai nyt jäädä välistä. Pieni mies nukahti hetkessä.
Just nyt on taas sellainen olo, että mä en voisi mitään ikinä rakastaa enempää. On ne vaan niin ihania ja rakkaita ja parhaita.
Äitin rakkaat pallerot. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti